syyllisty

Ennen kuin pureudun itse aiheeseen pitää kertoa ihan kaikille yhdessä ja erikseen, että nyt on kylmä!! Tässä ehti olemaan jo muutama tosi lämmin viikko, joten nyt tuntuu siltä että jäätyy pystyyn jos vähänkin kurkistaa ulos vaikka siellä ei sitä -20° olekaan. Kevättä koitin sitten  luoda keinotekoisesti ostamalla lähikaupasta ruukkunarsissin, piristi tämän viluisuuden keskellä. Joku siinä keltaisessa värissä ilostuttaa?

Viime viikolla tunsin itseni hirmu väsyneeksi (ehkä tuo katupöly oli sen takana) ja jotenkin alistuneeksi.. Kevät, varsinkin tämä maaliskuu, on aina ollut minulle tosi raskas kuukausi. Koulussa luulin että se johtuu jostain kouluhommien määrästä, mutta ilmeisesti se on tuo valon määrän lisääntyminen, joka joitakin ihmisiä ahdistaa, eikä niiden kouluhommien lisääntyminen (no ehkä sekin). Mutta ehkä se taas tästä. Kohtahan on jo huhtikuu. :)

Aasin sillasta toiseen niin jos jotain olen oppinut elämästäni on se, että olen tosi herkkä syyllistymään. Lieneekö syynä, että olen aika kiltti ja hieman heikkoitsetuntoinen.

Mutta miettikää nyt, koko ajan syydetään syyllistymistä mm. median kautta:
"Mitäs äänestitte kokoomusta/persuja/demareita/vihreitä/mitä näitä nyt on!?" "Miksette käyttäneet  äänioikeutta silloin kun oli mahdollisuus?!!" "Miksette äänestäneet sitä ja tätä ja tota idolssissa/voice of Finlandissa/TTK:ssa/Big Brotherissa/Suomen parhaassa bussikuskissa/Suomen surkeimmassa teatterin paikannäyttäjässä (oliskohan tää muuten toimiva tv-formaatti.....? Toim huom)??!!!" "Älä syö meetvurstia, siinä on hevosta!" "Älä syö pääsiäislammasta, siinä on lammasta!" "Älä matkustele, lentokoneet saastuttaa!!" "Matkustele, koska muuten jonkun kalastajakylän talous kaatuu kun ei ole turisteja!!!" "Pese vaatteet sadassa asteessa, koska muuten niihin jää ulostehituleita!?!" "Älä pese pyykkiä liian kuumalla, se ei ole ekologista eikä taloudellista!"
JNE, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kylläpä tuli syyllinen olo.

Lähis pahinta syyllistämistä/syyllistymistä tulee äitiydestä;
"Nainen! Jos et tee yhtään lasta tai teet vaan yhden, olet edesauttamassa hyvinvointiyhteiskunnan kosahtamista, koska se tarvitsee tulevaisuudessa 2,3 (päästä heitetty luku, älä siteeraa tätä! Toim huom) lasta/nainen, koska maamme tarvitsee tulevaisuudessakin veronmaksajia." "Mene töihin kun lapsi on 3 viikkoa, muuten olet valtion elätti/taakka veronmaksajille/sosiaalipummi/itsekäs kun siellä kotona vaan haluat maata mitään tekemättä/äläkä vaan tee enempää kuin se yhden ettet syrjäydy työelämästä. Mutta muistakin, että jos menet töihin, hylkäät lapsesi päivähoitoon ventovieraitten hoidettavaksi, missä lapset ovat vaan osa järjestelmää." "Imetä, mutta älä vaan julkisesti, jonkun kahvilahetki saattaa mennä pilalle. Oikeastaan älä lähde ihmisten ilmoille vauvan kanssa ensimmäiseen puoleen vuoteen lainkaan. " "Tee itse terveellistä ja monipuolista ruokaa parhaista raaka-aineista, mutta pidä huoli että rahaa jää siitä pienestä äityspäivärahasta/kotihoidon tuesta myös lasten mahdollisiin lääke-kuluihin, uusiin sisähousuihin, kun polvet on aiemmissa rikki, uusiin lenkkareihin, kun edellistä lähti pohja irti, uusiin hanskoihin, kun vanhat hukkuivat/rikkuivat, kun muutenkin kaikki vaan kallistuu." "Vie lapsi liikkumaan, mutta älä tue sitä riisto-seuratoimintaa, joka pyrkii johonkin voittajien yhteiskuntaan missä vaan paras pärjää." "Älä hanki lemmikkiä kerrostaloon/rivitaloon, rahat ja aika menee, paitsi jos et hanki, lapsesi ei opi ottamaan vastuuta ja hänelle puhkeaa kaikki maailman allergiat. "Huh. En jaksa edes jatkaa kun tulee ahdistus jo vähemmästäkin.

Okei hieman kärjistetysti esitin asiat, mutta lähes kaikkeen tähän olen törmännyt netin keskustelupalstoilla, iltäpäivälehdissä, ym. Vaikka en henk koht kaikesta loukkaannu/pahastu/ahdistu/syyllisty, niin pakko todeta että kyllä on äitinä ja naisena oleminen haasteellista, ihme kun hengissä selviää täällä väärien valintojen maailmassa. Mitenhän sitä edes ennen vanhaan pärjättiin sillä maalaisjärjellä..?

Jos totta puhun, en tällä kertaa edes paljastanut niitä mistä oikeasti koen syyllisyyttä. Ehkä joskus toisella kertaa, kun en koe niistä niin isoa syyllisyyttä.

Kiitos ja anteeksi.

blogi on ollut ihan heitteillä.

Huomasin tässä päivänä yhtenä, että olen jättänyt tämän blogin ihan heitteille! Apua! Pahoittelut sinulle lukijani ja erityispahoittelut sinulle blogi! Koitan parantaa tapani ja päivittää sinua vastedes tiuhempaan.
Meillähän on tosiaan eskari perheessä ja tuntuu vähän siltä että on saanut menneen syksyn juosta tukka putkella kun on vienyt ja hakenut yhtä eskariin ja toista kerhoon. Vaikka matkat eivät ole olleet pitkiä, on se pukemis- ja riisumisrumba käynyt melkein huonopalkkaisesta työstä. Heh. Mutta oikeesti... pukee yhden, auttaa toista ja kolmatta ohjaa sanallisesti. Sitten pukee itseään siinä samalla. Tehokkuus on saanut ihan uuden merkityksen.
Sitten se itse matka siihen päälle: Yleensä vähintään 1/3 protestoi jotain jollain tavalla, usein se alkaa jo pukiessa, se liittyy ehkä vaatteisiin, ehkä johonkin esihistorialliseen muinaispetoon, ehkä siihen että elämä on niin epäoikeudenmukaista syystä tai toisesta. Useimmiten se on meidän neitimme ja syy: matkan pituus, varsinkin jos viedään vaan esikoista eskariin. Neidin protesti ei tosiaankaan ole hiljaisimmasta päästä, joten ei ihme että mammakin on välillä hieman kireä.
Tätä riemua riittää viitenä päivänä viikossa, toki monena päivänä sujuu ihan hyvinkin kulkemiset, välillä se on ainoosti kuopuksen päikkärit joiden kanssa joutuu säätämään että saadaan isommat kotiin.
Jostain syystä minulle on tuo hakeminen ja vieminen joku voimien ponnistus.. Eikä sitä helpota se kellon kyttääminen. No pääasia että lapset pääsevät kerhoon ja eskariin, kuopus kulkee toistaiseksi mukisematta mukana (paitsi jos hänellä on nälkä tai uni) ja on jalat millä kulkea eteenpäin. :)

Marras-joulukuun vaihteessa meillä oli edessä uusi elämänmuutos kun muutettiin Keski-Suomesta takaisin Pirkanmaalle. Nyt ollaan rakennettu pari kuukautta jo elämää tänne Tampereelle, mutta siitä ehkä enemmän ensi kerralla.

kesäkuulumisia

Wuhuu! Latasin kännykkään blogger-appsin, voin alkaa tällä päivittämään blogiani, tällä on ehkä vähän kevyempi kirjoittaa kuin tuon perussivun kautta. Kerran pari olen päivitänyt tabletilla,  mutta siinä on melko rasittavan puoleinen autocorretor.. Se kun on oikein vauhdissa, ei voi muuta kuin todeta, että thank you for correting mr corrector. >:(

Hurjaa kun kesä etenee kamalaa vauhtia,  aloitin jo yhtenä päivänä jotain tästä kesästä kirjoittamaan, mutta se sitten keskeytyi jostain tällä haavaa tuntemattomasta syystä. No jospa nyt olisi parempi onni tän blogger-appsin myötä. (Itseasiassa en tiiä onko tuo appsi mikään kovin virallinen termi, vai onko se vaan jotain mitä itse keksin, sitäkin näet sattuu...)

No mutta kesä on mennyt vilpoisissa merkeissä. Nyt on pari päivää ollut lämpimämpi, mutta vähän on tänä kesänä ollut harmillisen huonoja säitä. Kotona ollaan pääasiassa oltu ja ihmetelty. Varmaan muuten noista kylmistä säistä johtuen minä (ja ehkä moni muukin suomalainen) olen selannut normaalia tarkemmin kaiken maailman finnmatkojen mainokset. Haaveileminenhan  ei edes maksa mitään! Ja kaikki mikä on ilmaista on aina positiivista.

Tein muuten pari päivää sitten yhden hassun jutun, laitoin facebook-tunnukset jäähylle. Että jos joku on ihmetellyt miksen siellä ole niin en ole estänyt tai dumpannut ketään, ajattelin vain ottaa pikku tauon somesta, tuli ehkä joku ähky tai jotain. Aluksi ajattelin että mitenköhän pystyn olemaan poissa, että jos muutaman päivän pystyn olemaan niin hyvä, mutta nyt olen suunnitellut että jos viikonkin pystyn ottamaan välimatkaa niin olen erittäin ylpeä itsestäni, saan edes vähän katkaistua tätä someriippuvuuttani. Joten ei ole mitään tämän dramaattisempaa poissaoloni taustalla. Ajattelin että kukaan ei ehtisi edes huomaamaan lomailuani, mutta kyllä vaan joku huomasi. Hups.

Että näin.

Semmoista pitää hehkuttaa, että meidän 5kk vauva on alkanut maistelemaan soseita ja tänään sai puuroa ensi kerran. Sunnuntaina kuopus kääntyi ensimmäistä kertaa selältä mahalleen, se kääntyminen pitää vaan suorittaa semmoisessa sepporäty-hengessä, eli kauhean rähinän tahdittamana ja mikä parasta kun toinen on suoriutunut lähes oppikirjan mukaisesti, pitää alkaa itkeä naama maassa. Ilmeisesti meidän vauva ei tykkää kehittyä. Hassu vauva. :)

Palataan astioille!

vuodet vieriä saa

Nyt se paljon puhuttu 30 sitten napsahti mittariin, ilman sen kummempaa kriisiä tai stressiä.

Ei se pyöreiden täyttäminen tuntunut oikeastaan edes miltään, tai siis ihan samalta tuntuu kuin 29-vuotiaanakin. Juhlastressiä ei ollut, koska sille the päivälle oli varattu jo muuta ohjelmaa, joten meni vähän ohi koko synttäripäivä siinä mielessä eikä ehtinyt missään välissä tulemaan mieleen että pitäisi piiloutua peiton alle tai mitään semmoista. Ainoa mikä harmittaa, on etten pystynyt toteuttamaan kaikkia mahdollisia leivontavisioitani, joihin ei kyllä olisi tällä hetkellä edes ollut rahaa. Joten onni onnettomuudessa niin sanoakseni. Mutta onneksi voin korjata tämän juhlintaosuuden vaikka vielä ensi kuussa, eiköhän se pyöreiden juhliminen ole yhtä virallista siihen asti kunnes täyttää 31 ja sitten voikin siirtyä juhlimaan, että täytti 31. :D Ehkä se ikä on vain numeroita.

Mieheltä sain ihanan Lumoava-sarjan Pioni kaula- ja korvakorut. Haaveilin siitä Neidosta (semmonen perhonen, muistankohan sitä nimeä oikein), mutta isäntä oli halunnut keksiä jonkun oman ja oli tuohon Pioniin päätynyt omien empiiristen tutkimusten kautta. Korun mukana oli tällainen teksti:

"Tuulelta suojaan, lämpimään
Alkukesän iloksi kasvattaa kerrannaisen"

Se oli kuulemma miestäkin viehättänyt.

Sain myös vanhemmiltani korut ja huippukivan retro-peilin ja esikoisen kummitädiltä hänen itsensä stailaaman termosmukin sekä Elvarin syötävän ihanan tikkarikaulakorun,  joka oli kyllä itseni valitsema. Hih. Mutta koruja nyt ei voi koskaan olla liikaa.

En saanutkaan nyt muita kuvia lisättyä, höh. Pitänee palata siihen asiaan myöhemmin.    

Ei millään jaksaisi analysoida mitään koska tuli niin kova nälkä eikä ajatus siksi kulje.

parvekenäkymää

Kesäkuu se pyörähti mittariin, ilmojen puolesta ei ole vielä vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta eiköhän se tästä vielä petraannu, ollaan ainakin hyvässä uskossa. Kesää olen koittanut edes partsille vähän luoda kesäkukkaostoksilla. Kuva ei ehkä ole edustavin, mutta ehkä se hieman valottaa. Löysin mm. tuommoisen nätin uuden guinean liisan, joka oli nätti aina lehtiä myöten ja muutenkin valikoitui tuommoista hempeää väriä.

Amppeli, kuten liisakin, oli kiva löytö Kodin1:stä. Harmittelen vaan tuota meidän parvekekalustusta, kaipaisivat ehostusta tai jotain..... Parvekkeella säilötään myös lasten ulkoleluja, mikä tekee siitä valitettavan sotkuisen näköisen. Pitäisi varmaan kehitellä joku fiksu säilöntäratkaisu jostain..

leffoista ja muusta

Hyvät päätökseni siitä, että alkaisin päivittämään tätä blogia ahkerammin, eivät vaan ota tuulta alleen.. Ehkä se on vaan jotain luontaista laiskuutta, tai sitten se on sitä, että ei ole tarpeeksi asiaa.. No oli asiaa tai ei, niin tässäpä sitä tulee.

Ihanat kelit suosivat meitä noin viikon verran, mistä äiti ja lapset nauttivat! Pikkuherra ei ollut niinkään innostunut kun ei pystynyt lämpimällä ilmalla oikein nukkumaan. Plus muita jälleen yllättäviä ongelmia tuli vastaan, kuten vauvan pukeminen oli yllättävän haastavaa, että onko sillä nyt liikaa vai liian vähän. Sen ongelman lisäksi myös rintatulehdus vaanii joka nurkan takana imettäviä äitejä kesätopeissaan, että koita siinä sitten nauttia täysin rinnoin kesästä. No jos ei oteta näitä kolmea probleemaa ei oteta huomioon, niin sellaiset lämpimät kesäkelit olivat kyllä jees. Jätskin syöntikerrat kasvoivat potentiaalisesti, kesävaatteet (joita tällä hetkellä ei ole kovinkaan monia, jotka mahtuisivat päälle, kiitos 9kk kasvatusprojektin) löysivät tiensä hyllyjen etuosiin kaapin takanurkista, ihmiset näyttivät iloisemmilta, lastenkesävaatteet saivat päivityksen, jne jne. Kyllä vaan kelpasi.

Hyvästä ilmasta huolimatta, mikä suuntasin perjaina tyttöporukalla leffaan uutta X-Meniä katsomaan. Marvelin leffat on kyllä siitä kivoja, että niiltä voi odottaa tiettyä tasoa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, eikä tamäkään raina pettänyt odotuksia. Joten mukavastihan siinä sujua pari tuntia ja kovin odottava fiilis jäi jatkoa ajatellen. Suosittelen! Etenkin jos tykkää sarjisleffoista. Kesässä on semmoinen tosi hyvä puoli, että tulee myös paljon uusia leffoja leffateatteriin! Godzilla esimerkiksi itseä kiinnostaisi tällä hetkellä, mutta taitaa jäädä kotona katsottavaksi sitten kun julkaistaan bluraylle.. Transformers4 onkin sitten se seuraava must see-pätkä. ;) "More tähän meets the eye.." hello Mark Walhberg! Muita kiinnostavia leffoja tänä kesänä esim Maleficent - Pahatar, Apinoiden planeetan vallankumous, TMNT ja Nouseva Jupiter toimintaa ja/tai fantasiaa janoaville (edellä mainittujen lisäksi), Tähtiin kirjoitettu virhe draamannälkäisille, Neighbors - Naapurit ja Sex tape - kadonneen videon metsästys komedian ystäville sekä Näin koulutat lohikäärmeesi 2 ja Lentsikat 2 nuoremmille leffafaneille. Näin koulutat lohikäärmeesi iskee varmasti aikuisiinkin, ainakin se ensimmäinen osa oli huippu ja Dreamworksilla on ollut yleensä hyviä animaatio-elokuvia, kuten Shrek, Yli aidan, Madagaskar,... niissä on jotain sekä lapsille että aikuisille. Linkistä löytyy vastaavaa asiaa, eli Screen Junkies samojen pohdintojen äärellä, eli kesän 2014 mieleenkiintoisimmat leffat heidän mielestään. Huom videon on julkaistu jo huhtikuussa, joten esim Awesome Spiderman 2 jää ainakin itsellä odottamaan kotiscreeniä. Mainitsen vielä Kesäkaverit kotimaisesta tuotannosta, jonka mainoksen perusteella jää samanniminen kipale ainakin vahvasti soimaan päähän. Jos joku noista edellämainituista leffoista alkoi kiinnostamaan enemmän niin Finnkinon sivuilta tai Internet Movie Data Basesta löytyy enemmän tietoa ja trailereita ko rainoista. Heh, tulipas kummallinen elokuva-vuodatus, johtuu varmaan siitä, että nyt on tulossa niin monia elokuvia, jotka ainakin allekirjoittanutta kiinnostavat.

En edes muista enää mikä aihe minulla piti olla seuraavaksi, varmaan joku tosi hauska, minkä nyt kumminkin unohdin.. AI NIIIN! Yle tv2 uusii kaikki Doctor Whon kaudet (eli tämän new generation Doctor Whon) ja syksyllä pyörähtää ruutuihin tuoreeltaan uusi 12. Tohtori Claran kanssa seikkailemaan ja ilmeisesti sarjaan on tulossa myös muutama uusi vakihahmo. Mutta sitä ennen voi aloittaa 3.7. alkaen tutustumaan Tohtoriin 9., 10., ja 11. matkassa. Yle Areenasta voi ilmeisesti katsoa myös jaksoja noin kuukauden päivät. Tv kakkosen juttu Doctor Whosta

Kiitti ja hei ja lisäilen niitä kuvia taas joku päivä ja ehkä sitten vaikka taas pohdiskelen syvällisiä.

hirveen syvällistä itsetutkistelua

Tättärää!

Päätin nyt jatkaa tätä aktiivista bloggaamistani, kun sen niin reippaasti aloitinkin. En meinannun viime yönä saada unta kun mietin mitä kirjoittaisin (olisi pitänyt varmaan alkaa heti kirjoittamaan...), mutta nyt en muista niista fiksuista aivoituksista hölkäsen pölhäystä.. Tiedä sitten olivatko oikeasti kovin fiksuja... Yöllä vaan se ajatus kulkee paljon kirkkaammin, minkäs teet?

äitienpäiväkukat

Olen viime päivinä pohtinut omaa itseäni melko paljon, miettinyt millainen olen nyt, millainen olen ollut ja minkähänlainen sitä sitten tulee olemaankaan. Jonkin verran olen miettinyt myös sitä miltä näyttää ihmisten silmissä. Jonkin verran olen myös miettinyt tapaani esimerkiksi kirjoittaa asioita ja miten ne näkyvät toisen lukemana sekä tapaani puhua. Olemme miehemme kanssa melko sarkastisia ja toki se tyyli puhua esiintyy myös muussa kanssakäymisessäni ihmisten kanssa. Juuri tässä viime viikolla tokaisinkin yhdelle ystävälleni aiheesta puhuttaessa, että sarkasmi on vaarallinen laji.

Nyt varmaan rakas lukijani kysyt, että mihinkäs tulokseen sitä on sitten tultu? Noh, tästähän voisi kirjoittaa koko päivän ja jatkaa vielä pari seuraavaa viikkoa eteenpäin, mutta koitan tiivistää. Olen ollut vuosia oman itseni vanki tai paremminkin ajatusteni vanki. Olen vakuutellut itselle, että en pysty siihen, en kykene siihen, se on minulle mahdotonta, en osaa, en tahdo, en uskalla, mikä johtuu pitkälti siitä että minulla on todella heikko itsetunto. Minua on siinä vaiheessa lyöty paljon lokaan kun olen ollut herkkä ja olisin tarvinnut paremminkin ylösnostamista, mutta se oli silloin ja niitä aikoja en voi enää muuttaa, mutta itseäni voin muuttaa. En oikeastaan tiedä millaiseksi haluan itseäni muuttaa, mutta ainakin itsetuntoani haluan kohottaa. Tiedän että esimerkiksi kauniin minusta saisi ainoastaan menemällä leikkurin pöydälle, mutta mitään niin radikaalia en edes halua. Mieluummin haluan muuttaa ihmisten käsitystä siitä mikä on kaunista kuin muuttaa itseäni vastaamaan sitä kuvaa mitä ihmiset yleensä pitävät kauniina. Tiedän että matka on pitkä ja karikkoinen, mutta ehkä joskus koittaa päivä, että voin olla täysin tyytyväinen itseeni. Olen saanut viettää aikaa siellä kuuluisalla "pohjalla", josta ainoa suunta on ylöspäin, minne koen itse olevanikin matkalla. Vieläkin alkaa sydäntä kivistää ne vanhat ahdistuksen ja väsymyksen tunteet, jotka pitivät vallassaan, mutta nyt tiedän miten toimia jos niitä vielä tulee. Mielestäni sekin on jo jotain. Jotta ei mene ihan itsekehuskeluksi, niin olen minä saanut apua, paljonkin. Arkea on helpotettu, olen opetellut olemaan armollisempi, suhtautumaan tiettyihin asioihin rennommin, olen saanut jutella ja jakaa ajatuksiani, kirjoittaa tätä blogia,.. Monenlaisia konsteja on ollut purkaa omaa sisäistä ahdistusta, ja esimerkiksi toisilla ihmisillä on ollut siinä merkittävä rooli, kiitos siitä heille, he eivät kaikki edes tiedä itseään, mutta jos mietit tarkoittaakohan se minua, niin kyllä, kiitos sinulle myös. <3

Sarkasmilleni tulen tuskin koskaan voimaan mitään, välillä koitan hillitä itseäni, eli jos olet joskus jostain sanomisestani harmistunut, niin ota se meikäläisen kuivana ja suht huonona huumorintajuna ja anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan tosissaan, olen huomannut viime vuosina, että yksi lempiaiheitani on itsestäni puhuminen ja muutenkin saatan suoltaa käsittämättömän määrän tekstiä suustani ulos, millä ei ole oikeastaan mitään päätä eikä häntää. Kyse ei ole mistään itserakkaudesta, olen vain tullut siihen tulokseen, että puhumalla itsestään on vähän vaikeampi loukata muita kuin puhumalla noh, vaikka toisista. Ehkä silti voisi vähentää itsestään puhumista ja antaa tilaa muillekin puhua itsestään tai mistä vaan. No mutta eipä siitä sen enempää, jutellaan aiheesta lisää vaikka kasvokkain. :)

pikkuherra vesirokon
kourissa

Viime päivinä myös tuo meidän toukkamme on antanut suuria ilon aiheita, muun muassa väläyttelemällä niitä maan mainioita hymyjään sekä päästämällä eilen oikein hekonaurut äidille ja isälle. On se niin ihana veijari. Nyt huomaa taas kun on semmonen ns. tavallinen vauva-aika (mitä sekin nyt kenellekin tarkoittaa), että miten paljon helpompi on oikeasti nauttia siitä vauvasta, kun ei koko ajan ole hirveän stressaantunut. Tiedän ettei meidän neiti voinut sille mitään, että oli kova vauvana itkemään, jos hänellä otti esimerkiksi mahasta, mutta kyllä se vaan rankkaa aikaa oli ja vaikka hänenkin kanssaan koettiin monenlaista ilonhetkeä, niin kyllä semmoiset vaivat on niin kokonaisvaltaisia olleet, että ihan pitää pinnistellä muistaakseen hyviä vauvamuistoja. Neidin puolustukseksi, niin hän on kyllä niin ihana neitokainen kynsilakkoineen ja ponnareineen ja arvatkaa mitä? Neiti puhuu koko ajan korvakoruista, mikä on tosi outoa, koska itse käytän korviksia nykyään melko vähän etteivät vaan jää mihinkään kiinni ym. Että koskakohan tuo vaatii sitten äitiä tai iskää korvistenlaittoon lähtemään? Itse kun olen ottanut korvareiät vasta 15-vuotiaana...... Hurjaa. Esikoinenkin on oikein tuleva jalkapallosankari, kun tällä viikolla alkaa pienen suuren miehen jalis-treenit. Odotan innolla, koska minusta tulee oikein kunnon soccer-mom. :D

Ehkä nyt olen jaaritellut taas tarpeeksi,

ookke moi!