torstai 15. joulukuuta 2011

Justiinsa kun manailin että ei ole jouluntunnelmaa, niin mitä tekee mieheni? Tuo yllätykseksi porkkana-, maksa- ja lanttulaatikon, joita en ole vielä yhtään ehtinyt maistelemaan tänä vuonna. Yleensä aloitan niidenkin maistelun heti kun kauppaan tulevat, mutta nyt on sitten sekin jäänyt. Ihanaa. Mieheni ei ole mikään viimeisen päälle jouluihminen, saati laatikkoihminen, joten senkin takia se oli mukava yllätys, sanoi vielä että tässä sinulle joulutunnelmaa. Perunalaatikkoa ei ollut huomannut ottaa, mutta ei se mitään. Tajusin taas, että ehkä sittenkin menin oikean kaverin kanssa naimisiin.

Ensi viikollahan meille tulee yhdeksän vuotta yhdessäoloa täyteen ja se ihmetyttää jo etukäteen, että onko aika oikeasti mennyt näin nopeasti? Juurihan sitä punasteltiin lukiossa käytävän eripuolilla ja kateltiin, että onpa söpö poika. No joo, siitä on jo kymmenen vuotta, kun ottaa huomioon yhdeksän kuukauden väsytystaktiikkani (vaikka en siis tiennyt sen olevan väsytystaktiikka). Ilmeisesti monet hyvät asiat vaativat nimenomaan sen yhdeksän kuukautta kypsyäkseen, parisuhteet ja vauvat mm.

Olen katsellut nyt pari päivää tätä kämppää, että voi vitsi, jonkun pitäisi tulla tänne siivoamaan. Kukahan se olisi? Ehkä minä ja tuo siippa. Joulusiivo ennen kuin siirrytään virallisesti joululomalle vanhalle kotipaikkakunnalle, ei sitten hävettäisi niin antaumuksella kotiutuakaan. Helpompi tässä on kirjoitella tää vauva sylissä kuin alkaa siivoamaan... Se hyvä puoli tuossa kuuden kilon käsipainossa on, että ei tarvitse lähteä puntteja nostelemaan, voi nostella vaan pikkutypyä, kunhan muistaa vaihdella kantopuolta. Pyykkiäkin olen koittanut sentään pestä, jotta on sitten mahdollisimman tyhjä kun palaamme.

Pyykinpesusta tulikin mieleen, että jos joku maailmassa ärsyttää niin se on tuo pyykkitelineiden sijoittelu asunnossa. Koska ei ole kiinteää pyykkinarua, joutuu pyykit kuivaamaan siellä missä on tilaa. Yleensä se on olohuone. Eikä siinä muuten mitään, mutta pikkulasten kanssa pyykkikone pyörii harva se päivä, joten pyykkiä on myös koko ajan kuivumassa olohuoneessamme. Ota siinä sitten perhekuvia ym, kun pyykkiteline vilahtaa aina jostakin kulmasta, vaikka sitä miten koittaa rajata pois. Niinpä pyykkiteline onkin virallistettu yhdeksi perheenjäseneksemme, koska uskon sen esiintyvän useammassa perhekuvassa kuin meikäläisen. Nih.

Ei kyllä masentaisi yhtään näin paljon jos olisi edes lunta maassa, mutta jostain kumman syystä lumi ei halua nyt tulla jäädäkseen. Taas on maa kirjavana. Höh. Ne vähätkin joulufiilikset karisevat. Ehkä se valkoinen joulu vielä saadaan, toivossa on hyvä elää. Onneksi edes smurffimaani kännykässä sai yön aikana lumipeitteen, peli on siis sellainen Simsin tapainen ja olen siihen aivan koukussa kiitos pikkusiskoni. Enkä ole oikeasti ikinä mitään Simsejä ees pelannut, kerran koitin ja se oli makuuni armottoman tylsää. Onnea on tallentava digiboxi, josta voi katsoa toissajouluna tallennettua Lumiukkoa, alkaa jo valmiiksi itkettämään (en edelleenkään oikeasti tiedä mikä siinä joulussa itkettää, kun mieheni sitä tässä yksi päivä kyseli, se tunnelma vai mikä? Hei, minä itkin yhteen aikaan siitä tv kakksosen paljon, paljon tonttuja-mainoslaulusta). Jo on edes televisiossa lunta ja ihana tv-ohjelma, joka pitää vahdata joka vuosi telkkarista.

Kuten muuten yhtenä päivänä kerroin ahdingostani shoppailun suhteen, olen koittanut olla hirmu fiksu ja katsella netistä etukäteen, millaisen juhlakoltun itselleni ostaisin. Yritin miettiä imetysmahdollisuutta sekä hintaa, mutta selvästikään mitkään perus henkkamaukan pikkumustat ei ole suunniteltu imettäville mammoille joilla on enemmän peitettävää kuin paljastettavaa. Joten asiani ei ole tässä suhteessa edennyt lainkaan, että voisin edes ajatella kokeiluasteelle siirtymistä. Oikeesti! Miten vaikeeta on löytää joku ihan perus musta pikkumekko, joka olisi semmonen sopiva juhlaan kuin juhlaan. Oon niin kateellinen miehille, ehkä ostankin puvun ja alan käyttämään sitä kaikissa juhlissa. Sitten joskus kun olen rikas ja käyn jossain hyväpalkkaisessa työssä (As if) niin ostan jonkun tosi kalliin merkkimekon, joka lyö laudalta kaikki maailman rättikauppojen mekot, pidän sitten sitä vaan joka paikassa (As if again).

1 kommentti:

  1. Pyykkiteline on kolmas perheeseen kuuluva tyyppi... Totta. Ja aina se ketale majoittuu olkkariin taallakin. En tajua miten sita tilaa ei vaan loydy muualta.

    VastaaPoista