sieltä tulee..... VAUVA

Siihen väsymykseen piti palata.. monet tietävätkin itse asiassa jo sen mutta halusin siitä vähän jakaa ajatuksia tännekin.. eli... pikkuinen vauvelihan se meille yllättäen ilmoitti tulostaan kesäkuun puolessa välissä.

Ihmetys oli tosiaan suuri kun siihen tikkuun piirtyi viiva, tunteet menivät laidasta laitaan, koska jo kahden kanssa on toisinaan melko raskasta, entäs kolmannen kanssa sitten.. Hirmu epäuskoinenkin olo on ollut, joten oli ihan kiva, kun ensimmäisessä neuvolassa terveydenhoitaja kurkkasi ultralla, että löytyykö sieltä mitään ja löytyihän sieltä tommonen pieni sentin pituinen rusina, viikkoja tuolloin 7+2. Laskettu aika olisi 15.2. eli vain kuusi päivää eroa esikoisen laskettuun aikaan, joka oli aikoinaan 9.2.

Elokuussa käytiin alkuraskauden ultrassa ja siellä näkyikin jo potra 11 senttinen vauva. Koon puolesta kätilö arvioikin lasketuksi ajaksi 13.2. Aika rauhallinen tapaus oli ultrassa ja tuntuu olevan edelleen. Liikkeitä tuntuu harvakseltaan (johtuu ilmeisesti osittain myös siitä että istukka on edessä), mutta eiköhän tuo ala innostumaan liikkumaan ku viikkoja tulee enemmän.

Nyt tässä lähestytään jo puolta väliä kovaa vauhtia.. toisaalta hirvittää, toisaalta jännittää, kaikkea sekaisin. Eniten tietysti mietityttää, että miten pärjään kaikkien kolmen kanssa (mikä saattaa tuntua kummalliselta koska on perheitä, missä on useampiakin lapsia ja kuulemma nekin monet pärjäävät ihan hyvin?), mutta niin se vain menee.

Alussa olin tosiaankin hirmu väsynyt ja vaan makoilin suurimman osan päivästä, välillä tietysti oli lapsien kanssa ulkoiltava mutta aina kun oli mahdollista vedin pitkälleen. Pahoinvointiakin oli jonkun verran, mikä ei kanssa ollut kovinkaan mukavaa.. neiti tulikin kerran nauramaan viereen kun äiti yrjösi. Ei ollut neiti ilmeisesti selvillä siitä että äidillä ei ollut krapulaa (jolle toki olisikin saanut nauraa ja saakin jos joskus semmoinen vahinko kävisi; mitä kylläkin epäilen suuresti..) vaan ihan muuten piti pönttöä halailla.

Myös kaikki mahdolliset ihanat ja ei-ihanat tunteet ovat nousseet pintaan ja olenkin ihan yliherkkä kyynelehtimään asialle kuin asialle, joten pliis älkää tulko minulle jakamaan mitään lemmikin menetystarinoita tai katkeria eroja. Olisi hirmuisen noloa itkeä enemmän kuin asianomainen itkee (uskon että niin se kuitenkin menisi). Herkkyyteen liittyy myös se että ihoni on ei-niin-kivasti herkistynyt.. kasvoni ovat puhjenneet pahempaan kukkaan kuin yläasteella.. OIKEESTI! Se on ihan hirveää! Vaikka onkin pieni ja vielä aika lievä vaiva, mistä sinänsä olen ihan tyytyväinen, se on melko näkyvä vaiva. Kasvojaan on hankala piilotta, ellen sitten ala pukeutumaan burkaan, mikä olisi taas melko typerää parin finnin takia. En halua oikeasti valittaa, mutta ei ole kiva näyttää naamasta viistoistakesäiseltä. Tästä syystä (ja siitä että näytän nyt jo ihan pöhöttyneeltä) mietin että missä on se raskauden hehku, mistä olen joskus kuullut puhuttavan? Tämä on nyt jo kolmas kerta tässä tilassa ja voin sanoo että näy eikä kuulu mitään hehkuja... Huhuuu?? Hehkuuuu... Missä oleeeet...? Ilmeisesti se on skipannut suosiolla meikäläisen.

Onneksi on vielä tallessa edellisten raskauksien aikaan ostettuja vaatteita.. nyt on voinut ottaa ne käyttöön ja jotain olen ostanut käytettyinä kirppiksiltä ja tutuilta. Esimerkiksi punainen paita, joka minulla on kuvissa päällä on kirppikseltä semmoisesta kahden euron muovikassillisesta vaatteita. Sain siinä isännälle samalla aika monta siistin puoleista t-paitaa. ;) Nyt olen myös Uffilla innostunut käymään ja olenkin sieltä tehnyt jo löytöjä mm. hauska mekkolasten serkkutytön ristiäisiin.

Kampaajalla käyty.

Myös se tosiasia että jälleen on edessä sektio, vaivaa aika ajoin melko paljonkin. Ainahan puhutaan että siihen liittyy paljon riskejä ja sitten kun tietää mitä se siitä toipuminen on, niin en todellakaan odota sitä. Muutenkin olen koko ajan hirmu skeptinen siitä, että kaikki ei vaan voi sujua hyvin, jokin menee kumminkin pieleen. Hyvä minä! Maalata nyt piruja seinille.. No mutta ei ajatuksilleen mitään voi ja tässä on tämä tieto lisää tuskaa-puoli vielä melko voimakkaana läsnä.

Esikoinen on tietysti innoissaan kun nyt nuoremmastakin tulee isosisko ja hänestä tulee kaksoisisoveli (hänen oma terminsä)!

Mutta nyt painuu silmät jo väkisinkin kiinni... zzzzzz...
jatkan myöhemmin juttua ja ajattelin pari sanaa kirjoitella viime aikaisista kokkauksistani myös (olette kumminkin niistä niin kiinnostuneita ;). Thank you and good night! Sanoi Frasierkin.