syyllisty

Ennen kuin pureudun itse aiheeseen pitää kertoa ihan kaikille yhdessä ja erikseen, että nyt on kylmä!! Tässä ehti olemaan jo muutama tosi lämmin viikko, joten nyt tuntuu siltä että jäätyy pystyyn jos vähänkin kurkistaa ulos vaikka siellä ei sitä -20° olekaan. Kevättä koitin sitten  luoda keinotekoisesti ostamalla lähikaupasta ruukkunarsissin, piristi tämän viluisuuden keskellä. Joku siinä keltaisessa värissä ilostuttaa?

Viime viikolla tunsin itseni hirmu väsyneeksi (ehkä tuo katupöly oli sen takana) ja jotenkin alistuneeksi.. Kevät, varsinkin tämä maaliskuu, on aina ollut minulle tosi raskas kuukausi. Koulussa luulin että se johtuu jostain kouluhommien määrästä, mutta ilmeisesti se on tuo valon määrän lisääntyminen, joka joitakin ihmisiä ahdistaa, eikä niiden kouluhommien lisääntyminen (no ehkä sekin). Mutta ehkä se taas tästä. Kohtahan on jo huhtikuu. :)

Aasin sillasta toiseen niin jos jotain olen oppinut elämästäni on se, että olen tosi herkkä syyllistymään. Lieneekö syynä, että olen aika kiltti ja hieman heikkoitsetuntoinen.

Mutta miettikää nyt, koko ajan syydetään syyllistymistä mm. median kautta:
"Mitäs äänestitte kokoomusta/persuja/demareita/vihreitä/mitä näitä nyt on!?" "Miksette käyttäneet  äänioikeutta silloin kun oli mahdollisuus?!!" "Miksette äänestäneet sitä ja tätä ja tota idolssissa/voice of Finlandissa/TTK:ssa/Big Brotherissa/Suomen parhaassa bussikuskissa/Suomen surkeimmassa teatterin paikannäyttäjässä (oliskohan tää muuten toimiva tv-formaatti.....? Toim huom)??!!!" "Älä syö meetvurstia, siinä on hevosta!" "Älä syö pääsiäislammasta, siinä on lammasta!" "Älä matkustele, lentokoneet saastuttaa!!" "Matkustele, koska muuten jonkun kalastajakylän talous kaatuu kun ei ole turisteja!!!" "Pese vaatteet sadassa asteessa, koska muuten niihin jää ulostehituleita!?!" "Älä pese pyykkiä liian kuumalla, se ei ole ekologista eikä taloudellista!"
JNE, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kylläpä tuli syyllinen olo.

Lähis pahinta syyllistämistä/syyllistymistä tulee äitiydestä;
"Nainen! Jos et tee yhtään lasta tai teet vaan yhden, olet edesauttamassa hyvinvointiyhteiskunnan kosahtamista, koska se tarvitsee tulevaisuudessa 2,3 (päästä heitetty luku, älä siteeraa tätä! Toim huom) lasta/nainen, koska maamme tarvitsee tulevaisuudessakin veronmaksajia." "Mene töihin kun lapsi on 3 viikkoa, muuten olet valtion elätti/taakka veronmaksajille/sosiaalipummi/itsekäs kun siellä kotona vaan haluat maata mitään tekemättä/äläkä vaan tee enempää kuin se yhden ettet syrjäydy työelämästä. Mutta muistakin, että jos menet töihin, hylkäät lapsesi päivähoitoon ventovieraitten hoidettavaksi, missä lapset ovat vaan osa järjestelmää." "Imetä, mutta älä vaan julkisesti, jonkun kahvilahetki saattaa mennä pilalle. Oikeastaan älä lähde ihmisten ilmoille vauvan kanssa ensimmäiseen puoleen vuoteen lainkaan. " "Tee itse terveellistä ja monipuolista ruokaa parhaista raaka-aineista, mutta pidä huoli että rahaa jää siitä pienestä äityspäivärahasta/kotihoidon tuesta myös lasten mahdollisiin lääke-kuluihin, uusiin sisähousuihin, kun polvet on aiemmissa rikki, uusiin lenkkareihin, kun edellistä lähti pohja irti, uusiin hanskoihin, kun vanhat hukkuivat/rikkuivat, kun muutenkin kaikki vaan kallistuu." "Vie lapsi liikkumaan, mutta älä tue sitä riisto-seuratoimintaa, joka pyrkii johonkin voittajien yhteiskuntaan missä vaan paras pärjää." "Älä hanki lemmikkiä kerrostaloon/rivitaloon, rahat ja aika menee, paitsi jos et hanki, lapsesi ei opi ottamaan vastuuta ja hänelle puhkeaa kaikki maailman allergiat. "Huh. En jaksa edes jatkaa kun tulee ahdistus jo vähemmästäkin.

Okei hieman kärjistetysti esitin asiat, mutta lähes kaikkeen tähän olen törmännyt netin keskustelupalstoilla, iltäpäivälehdissä, ym. Vaikka en henk koht kaikesta loukkaannu/pahastu/ahdistu/syyllisty, niin pakko todeta että kyllä on äitinä ja naisena oleminen haasteellista, ihme kun hengissä selviää täällä väärien valintojen maailmassa. Mitenhän sitä edes ennen vanhaan pärjättiin sillä maalaisjärjellä..?

Jos totta puhun, en tällä kertaa edes paljastanut niitä mistä oikeasti koen syyllisyyttä. Ehkä joskus toisella kertaa, kun en koe niistä niin isoa syyllisyyttä.

Kiitos ja anteeksi.