pitkästä aikaa!!!

Mää sain ny semmotten ahaa-elämyksen, että päivitänpä blogiani! Vitsit! Raukka ihan joutunut heitteille. Samalla seuraan yhtä guilty pleasure-juttuani eli euroviisuja. ;) Jossain välissä suunnittelin jo lyöväni koko blogin kiinni, mutta olen ollut senkin tekemiseen liian laiska. Hyvä minä. Kyllä sitä vaan onkin ollut saamaton. Mutta nyt asiaan.

viimeinen masukuva

pienin ihmeemme

Perheemme siis täydentyi helmikuussa pienellä miehellä. 2630g ja 46cm olivat strategiset mitat tällä pienellä ihmisen alulla. Alku oli jälleen kerran melekoisen hankalaa. Vauva ei jaksanut oikein imeä rintaa, vaan torkahti vähän väliä syliin. Hänelle annettiin lisämaitoa pullosta että saataisiin vatsalaukku kasvamaan, samalla minun piti pumpata, jotta maidontulo ei ehtyisi. Ym. Aluksi vauvan paino putosikin melko reippaasti ja kovin keltaiseksikin hän meni. Kyllä siinä kerran pari kävi mielessä, että mitä jos toi vauva kuolee mun käsiin??? Vaikka on niitä pieniä vauvoja ennenkin ollut, mutta silti kaikki oli välillä tosi pelottavaa. Tuo koko ei ehkä kuulosta pieneltä, mutta itselle se tuntui. Toinen oli niin pieni ja hento raukka. Ei sillä kyllä me synnärilläkin vietettiin muutamia päiviä ihan vauvan tarkkailu mielessä. Plus kaksikuiseen asti rampattiin vähintään viikoittain neuvomassa painoa tarkastamassa.

Nyt painoa on jo kolmekuisella pikkujäbällä melkein viisi kiloa ja kova poika hän on syömään. Alku vain oli hankalaa. Hän on ihana aurinkoinen Hymypoika joka on valloittanut koko lähipiirin olemuksellaan. Aivan heti kun hän syntyi, tuli semmoinen olo, että niinhän sinun kuului meille tulla täydentämään perheemme, rakas pieni mies. <3 että semmoista siirappia.

Paul Tordey Ventovieras

Muuten elämä on pysynyt raiteillaan. Taas kun on imettänyt niin on ehtinyt mm pelata monia kännykkäpelejä, lukemaan kirjoja, (mutta ei ilmeisesti päivittämään blogia), ym. Pakko sanoa että olen ollut vähän kriittisellä tuulella kirjojen suhteen. Mikään ei ole sykähdyttänyt. Luin Eve Hietamiehen Yösyötönkin sillä odotuksella, että se on tosi hauska, mutta sitten se ei ollutkaan minun mielestä yhtään hauska. Päinvastoin! Se oli lähinnä masentava. Ehkä kun elää itse kyseistä vaihetta, ei osaa vielä nähdä sen hassuja puolia. Tai jotain? Mutta onneksi on vielä paaaaljon kirjoja lukematta, eiköhän se wow sieltä taas löydy!

Tampereella käytiin Tampereen teatterissa katsomassa ihana sovitus Les Miserablesista siipan kanssa yhdeksännen hääpäivän kunniaksi. Huh huh! Se oli kyllä aikamoinen elämys, joka vuoroin itketti ja nauratti, näyttelijät olivat hurjan taitavia ja puvustus sekä lavastus olivat todella onnistuneita. Tampereen teatterin päälava on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Jyväskylän kaupunginteatterin ja siihen oli onnistuttu mahdottumaan kaikki erilaiset setit joissa tarina liikkuu. Huoh. Takuulla menen katsomaan toistaenkin les mis'in. Olin positiivisesti yllättynyt kappaleiden toimivuudesta suomeksi. Olin erityisesti myyty (tämänkin) Eponinen roolisuorituksesta, (Pia Piltz) eikä Tomi Metsäketokaan kaikista epäilyistäni huolimatta ollut hassumpi. Kiitos Tampere! ylen uutinen ko musikaalista

Tammikuussa kävin katsomassa Shrek-musikaalin Jyväskylän kaupunginteatterin esittämänä. Se oli kanssa viihdyttävä pätkä jossa oli vauhdikkaita biisejä ja tanssinumeroita. Oli niin lasten kuin aikuistenkin makuun. Shrekissä Fionaa esitti Maria Lund joka oli aivan ihana! Mielestäni koko musikaalin helmi. Shrek-musikaalin traileri

Odotan jo seuraavaa musikaali-elämystä. :D

Nyt en jaksa pohtia syvällisiä! Olen ollut niin epäsyvällinen viime aikoina, ettei minusta irtoa mitään muuta kuin että perskuta rallaa! Alle kuukausi ja meikäläisen mittariin pärähtää kolmekymmentä! OMG!

Että eihän tässä. Nyt jännätään kuka voittaa viisut, oma suosikkini on rakkaan naapurimme Ruotsin viisuehdokas.
Ja oikeesti koitan kunnostautua niiden kuvien kanssa..