lomameetvursti

Jopas! Olipas minulla hieno runollinen teksti viimeksi. Ai että. Olen muuten oikeasti joskus teininä kirjoitellut runoja pöytälaatikkoon, pitänee palautella taito, kun kerran on niin synkän syvällistä tämä minun ajatteluni.

Hiihtoloma takana, harmi vaan, että en hiihtänyt metriäkään. En "hiihtänyt" edes kävellen vaan pelkästi löysäilin ja sosialisoin, kerrankin. Reissussa siis olimme. Olin jättänyt kaikki mahdolliset lenkkeilyyn soveltuvat vaatteet kotiin, oikeasti täysin vahingossa. Ilmeisesti oli siis tarkoitettu, että tällä lomalla ei liikuttu ulko-ovien ulkopuolelle kuin ehkä autoon ja pihalle lasten kanssa. Käytiin me yhtenä päivänä äitini, siskoni ja hänen poikansa sekä meidän esikoisen kanssa kylpylässä! Eli siis tein pakollisen kerta per viikko urheilusuorituksen lilluttelemalla porealtaassa, nice. Ja esikoisen kunniaksi on sanottava, että poika käyttäytyi melko mallikkaasti kylpylässä. Olen kotona niin tottunut, että mikään sana ei meinaa mennä perille, joten yllätyin kovasti moisesta vieraskoreudesta! Hyvä niin, uskaltaa joskus toistekin mennä. Mukava oli lomalla myös huomata, että muidenkin pojat ovat vähän vauhdikkaita, että ehkä tuolla meidän jannulla on sittenkin toivoa.

Nyt on pakko kommentoida tätä suurta hevosenliha-kohua, joka on vähän väkisinkin pistänyt naurattamaan. Ok, ymmärrän, että pakkausselosteessa tulisi ilmetä mitä hittoa se ko tuote oikein sisältää, mutta oikeesti! Nyt itketään kun ikean lihapullissa oli hevosta.. yhyy.. ja hyvää syötävää tavaraa kärrätään biojätteeksi, kun maailma on pullollaan ihmisiä, jotka olisivat luultavasti ikionnellisia niistä pulleroisista. Silti kaikista huvittavinta oli, että jossain islantilaisissa lihapiirakoista ei ollut löytynyt lainkaan lihaa, kun oli etsitty että mitäpäs lihhaa siinä oikeen käytetään.

Voin rehellisesti myöntää, että itsekin olen itkenyt, koska hevosesta tehdään makkaraa, siis kun olin itse poikani ikäinen ja olin perhepäivähoitajalla. En suostunut syömään hoidossa meetvurstia, koska se on tehty hevosesta ja koska meidän isä sanoi sitä laukkamakkaraksi. Suurta draamaa kertakaikkiaan! Enkä oikeasti ole tottunutkaan oikein syömään meetvurstia, mutta se on johtunut lähinnä mausta kuin mistä se on tehty (eikä kaikkea meetvurstia edes tehdä hevosesta). Mutta nyt tätini laittoi meille kestomakkaraa (oikeasti siellä paketin takana luki boldilla Kestomakkara!) ja se olikin älyttömän hyvää paahtoleivän päällä! Niinpä?! Käsittämätön yhdistelmä, koska mielestäni sitä on aina pitänyt syödä vaan tummalla leivällä. Käskin isännän tuoda toisenkin paketin ja sehän toi! Ja se on kaikenlisäks täyttä heppaa rehellisesti, mutta mikä koomisinta, se on Kanadassa kirmannutta heposta! Ei edes suomen aroilla matkojaan taittanut ratsu. Se eka paketti oli sitäpaitsi possua ja nautaa miksattuna.

Mutta jos juu, en minäkään koiraa söisi ettei sillä. Joten siihen en ota kantaa, onko sitä heposta ihan pakko syödä jos ei halua. Ei mitään lihaa ole pakko syödä, paremmaksi kai maailma tulisi jos enemmän vedettäisiin kasviksia.

No eipä sillä.. Tehään mitä vaan, mut syyään eka, sanoi Jukka Poikakin joskus muinoin.