tulevaisuus... mitä tuonee tullessaan?

Tänään olen kovasti miettinyt tulevaisuutta. Tarkoitus olisi pikkuhiljaa siirtää elämää uusille uomille, koska valmistuin viime kesänä, mutta se uusi uoma tuntuu olevan niin mahdoton löytää? Haluaisin jatkaa vielä opiskeluja, mutta on vaikea keskittyä lukemaan pääsykokeisiin kahden pikkuihmisen kanssa ja iltaisin ei enää jaksa. Toisaalta haluaisi ihan suosiolla olla kotona vielä jonkun aikaa, koska lapsethan ovat vain kerran pieniä. Toisaalta taas vissiin pitäisi käyttää tuore tutkinto hyödyksi ja mennä töihin, mikä on tällä hetkellä ehkä vähiten kiinnostavin vaihtoehto.

Edessä on mitä luultavimmin myös poismuutto tämän hetkisestä kotikaupungista, mikä aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Lähteä täältä tutuista ympyröistä ties minne uuteen ympäristöön, viedä lapset kavereiden luota pois, lähteä rakentamaan uutta elämää ja tutustua uusiin ihmisiin.... Todellakin helpommin sanottu kuin tehty! Olemme asunneet nykyisellä asuinpaikkakunnalla kuusi vuotta kohtapuoliin ja nyt voin sanoa, että tunnen täältä ihmisiä, joten ei kuulosta kovin houkuttelevalta lähteä taas aloittamaan kaikkea alusta (ellemme sitten palaa synnyinseudullemme).

Tänne muuttaessamme tiesimme kyllä, mikä on homman nimi, mutta nyt kun näitä päätöksiä pitäisi alkaa tosissaan tekemään, ei voi tuntea kuin ahdistusta. Ehkä joku näkee tässäkin tilanteessa ainoastaan mahdollisuuksia, mutta itsellä ne mahdollisuudet on vielä vähän hakusessa kun ajattelen kaikkea sitä, mitä mahdollisesti joutuu menettämään. Voi että kun pystyisikin katsomaan jonkun ulkopuolisen näkökulmasta tätä omaa elämäänsä, voisi auttaa kovasti monessakin mielessä. Näkisipä itsekin ne mahdollisuudet ja hyödyt, mutta kun ei.

Nyt näyttää olevan tienristeys edessä, josta voi mennä lähes mihin suuntaan tahansa. Joten ehkä tällä hetkellä se vaihtoehtojen määrä ja päätösten teko ahdistaa, ei niinkään ne päätösten seuraukset, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Onko muilla lainkaan tällaisia ongelmia? Vai onko se vaan minun/meidän päättämättömyyttä? Tänne muuttaminen ei aiheuttanut yhtään mitään ahdistuksia, mutta silloin ei ollut lapsia, silloin koki että kaikki on vain hetkellistä, silloin ei tiennyt, että tännekin voi kasvattaa juuria. Tämä asuntokin, missä on nyt asuttu jo neljä vuotta ja kolme kuukautta, piti olla vain väliaikainen ratkaisu ja tässä sitä vain ollaan?

No onneksi ei ole tämän päivän ongelma, mutta sattuipa vain tänään rysähtään tajuntaan, kyllä tuo mies tätä on kysellyt jo jonkin aikaa, mutta olen kieltäytynyt miettimästä koko asiaa. Olen aina uskonut johdatukseen ja olen toiminut melko lailla intuition voimalla ja yleensä asiat ovat tupanneet ratkeamaan, joten toivottavasti nyt voin luottaa samaan.

Juu että näin. Huomenna on uusi päivä jolloin ei tarvitse tätä miettiä, ehkä sitten parin päivän päästä taas..