vaikeeeeta

Kauheen vaikea keksiä mitään järkevää kirjotettavaa.. Jotenkin nyt hankala siirtyä taas semmosiin kevyempiin aiheisiin, kun se yksi teksti oli niin vakavaa, että itseenikin itketti sitä kirjottaa.. Hieman huolissani olen siitä, että melko monet koulukavereistani eivät ole ilmaisseet lukeneensa tekstiäni, minkä takia en oikein tiedä, mitä he ovat ajatteleet. Ehkä se joskus selviää. No mutta eiköhän kirjoittaminen taas tästä lähde sutjaantumaan, kunhan vain pääsee alkuun.

Siivosimme koko viikonlopun tätä kotikoloamme, jotta saisimme siitä taas hieman asuttavamman näköisen. Parvekkeellekin ostettiin amppeli ja laitettiin salaattia parvekelaatikkoon esikoisen kanssa, oli melko tarkkaa se multien asettelu. Kesä on nyt melkein virallisesti tullut meillekin! Jipii! Ikkunat pestiin jo jokin aika sitten ja verhot vaihtuivat siinä sivussa kesäisempiin, joten nyt tehtiin jonkinlainen loppusilaus tähän suursiivoukseen.

Tyttö täällä mönkii ympäriinsä ja on ihan mahdottoman utelias. Hän on koko ajan menossa tiskikoneelle, imurin kimppuun tai parvekkeelle ja aina kun silmä välttää, niin tekemässä jotain omia hommiaan. Typyllä on hassu tapa "kontata", se on semmoinen istuma-asennon ja karhukävelyn välimuoto, joka hieman muistuttaa konttausta. No, kukin taaplaa tyylillään. Muutenkin jännää, että tuo kaikki liikkuminen lähti siitä, että neiti nousi ensimmäisenä pystyyn, sitten ryömiin siitä parin viikon päästä ja siitä muutaman päivän päästä "konttaamaan" ja nyt kävelee jo tuen kanssa. Tuli yhtäkkiä vissiin jonkinsortin kiire johonkin.

Nyt on kaikki pojan kerhot loppuneet jo tältä keväältä ja syksyllä sitten jatkuu iltapäiväkerho, eli virallisestikin se kesäloma on alkanut. Tekemistä toivon mukaan piisaa, ettei pojalla käy aika pitkäksi. Äidillä on ainakin hommaa kun pitäisi vielä vähän leipoa tässä joku päivä ja joka päivä on jotain pientä luvassa. Mukavaa! Tykkään kun on vapaata mutta silti jotain kiinnekohtia päiviin ja viikkoihin, ettei "vaan olla". Harmi vaan, että meinaa joka ilta mennä valvomiseks, ku ei huomenna kuitenkaan mitään ole heti aamusta.. Sitten neiti herättää joskus kuuden jälkeen niin on siinä mama jo vähemmästäkin väsynyt. Oma vika, pikkusika, voisi joku sanoa.

Mutta juu tänään tämmöstä, huomenna toisenlaista, niinkun aina.

Ooookke moi!