Ihmettelen suunnattomasti tätä että kesä on jo näin pitkällä! Miten se voi olla mahdollista? Eikös juuri ollut lunta ja pakkasta ja nyt luonto onkin kukkeimmillaan? Kyllä se vaan vuosi vuoden jälkeen jaksaa ihmetyttää! Luonto jos mikä saa sisimmän jotenkin aina niin runolliseksi. Varsinkin nyt kun on tullut elämän käänteissä jälleen vähän takapakkia, niin voi luottaa sentään siihen että vuodenajat ne vaihtuvat minusta tai toimistani huolimatta, en voi vaikuttaa kaikkeen ympärilläni tapahtuvaan. Luonto mukautuu jatkuvasti uuteen muotoonsa, olisipa itse yhtä mukautuvainen. Oma elämä on enemmänkin kysymys ilman vastauksia, mukautuvuus jos mikä olisi siis tarpeen, jotta vastauksia alkaisi pikkuhiljaa löytymään.
Mutta niin, oli kyllä hauska sinänsä muuttaa, tykkäämme todella kovasti tästä uudesta asunnosta ja tässä on paljon tilavampaa ja valoisampaa kuin edellisessä, lapsillakin on nyt tilavampi leikkihuone. Jotenkin tuntuu nyt vasta siltä, että me ollaan kotona, hei, meidän perhe on saanut kodin, jossa me oikeasti viihdytään! Toki niitä ihania naapurisuhteita vanhasta talosta jään kaipaamaan, lieneekö vastaavaa naapurisopua tulla enää vastaankaan? Valitettavaa, että saadakseen jotain, joutuu jostain muusta luopumaan.
Juhannusruusut olivat ottaneet jo vähän etumatkaa juhannukseen.
Unikotkin kukkivat jo vuodenaikaan nähden kauniisti.
täytyypä tulla käymään :) kiva kun viihdytte!
VastaaPoista