arvontaa (ei kylläkään minun järjestämäni)

Leena Lumin kirja-arvontaa, käykääpäs lukaisemassa, tosi kiva blogi, jota olen alkanut seurailemaan. arvonta täällä :)

Yleisesti ottaen itseäni kiinnostaa vaate-, kirja-, ruuanlaitto- ja leivontablogit. Ja tietty kavereitteni ja siskoni blogeja seurailen. :)

sieltä tulee..... VAUVA

Siihen väsymykseen piti palata.. monet tietävätkin itse asiassa jo sen mutta halusin siitä vähän jakaa ajatuksia tännekin.. eli... pikkuinen vauvelihan se meille yllättäen ilmoitti tulostaan kesäkuun puolessa välissä.

Ihmetys oli tosiaan suuri kun siihen tikkuun piirtyi viiva, tunteet menivät laidasta laitaan, koska jo kahden kanssa on toisinaan melko raskasta, entäs kolmannen kanssa sitten.. Hirmu epäuskoinenkin olo on ollut, joten oli ihan kiva, kun ensimmäisessä neuvolassa terveydenhoitaja kurkkasi ultralla, että löytyykö sieltä mitään ja löytyihän sieltä tommonen pieni sentin pituinen rusina, viikkoja tuolloin 7+2. Laskettu aika olisi 15.2. eli vain kuusi päivää eroa esikoisen laskettuun aikaan, joka oli aikoinaan 9.2.

Elokuussa käytiin alkuraskauden ultrassa ja siellä näkyikin jo potra 11 senttinen vauva. Koon puolesta kätilö arvioikin lasketuksi ajaksi 13.2. Aika rauhallinen tapaus oli ultrassa ja tuntuu olevan edelleen. Liikkeitä tuntuu harvakseltaan (johtuu ilmeisesti osittain myös siitä että istukka on edessä), mutta eiköhän tuo ala innostumaan liikkumaan ku viikkoja tulee enemmän.

Nyt tässä lähestytään jo puolta väliä kovaa vauhtia.. toisaalta hirvittää, toisaalta jännittää, kaikkea sekaisin. Eniten tietysti mietityttää, että miten pärjään kaikkien kolmen kanssa (mikä saattaa tuntua kummalliselta koska on perheitä, missä on useampiakin lapsia ja kuulemma nekin monet pärjäävät ihan hyvin?), mutta niin se vain menee.

Alussa olin tosiaankin hirmu väsynyt ja vaan makoilin suurimman osan päivästä, välillä tietysti oli lapsien kanssa ulkoiltava mutta aina kun oli mahdollista vedin pitkälleen. Pahoinvointiakin oli jonkun verran, mikä ei kanssa ollut kovinkaan mukavaa.. neiti tulikin kerran nauramaan viereen kun äiti yrjösi. Ei ollut neiti ilmeisesti selvillä siitä että äidillä ei ollut krapulaa (jolle toki olisikin saanut nauraa ja saakin jos joskus semmoinen vahinko kävisi; mitä kylläkin epäilen suuresti..) vaan ihan muuten piti pönttöä halailla.

Myös kaikki mahdolliset ihanat ja ei-ihanat tunteet ovat nousseet pintaan ja olenkin ihan yliherkkä kyynelehtimään asialle kuin asialle, joten pliis älkää tulko minulle jakamaan mitään lemmikin menetystarinoita tai katkeria eroja. Olisi hirmuisen noloa itkeä enemmän kuin asianomainen itkee (uskon että niin se kuitenkin menisi). Herkkyyteen liittyy myös se että ihoni on ei-niin-kivasti herkistynyt.. kasvoni ovat puhjenneet pahempaan kukkaan kuin yläasteella.. OIKEESTI! Se on ihan hirveää! Vaikka onkin pieni ja vielä aika lievä vaiva, mistä sinänsä olen ihan tyytyväinen, se on melko näkyvä vaiva. Kasvojaan on hankala piilotta, ellen sitten ala pukeutumaan burkaan, mikä olisi taas melko typerää parin finnin takia. En halua oikeasti valittaa, mutta ei ole kiva näyttää naamasta viistoistakesäiseltä. Tästä syystä (ja siitä että näytän nyt jo ihan pöhöttyneeltä) mietin että missä on se raskauden hehku, mistä olen joskus kuullut puhuttavan? Tämä on nyt jo kolmas kerta tässä tilassa ja voin sanoo että näy eikä kuulu mitään hehkuja... Huhuuu?? Hehkuuuu... Missä oleeeet...? Ilmeisesti se on skipannut suosiolla meikäläisen.

Onneksi on vielä tallessa edellisten raskauksien aikaan ostettuja vaatteita.. nyt on voinut ottaa ne käyttöön ja jotain olen ostanut käytettyinä kirppiksiltä ja tutuilta. Esimerkiksi punainen paita, joka minulla on kuvissa päällä on kirppikseltä semmoisesta kahden euron muovikassillisesta vaatteita. Sain siinä isännälle samalla aika monta siistin puoleista t-paitaa. ;) Nyt olen myös Uffilla innostunut käymään ja olenkin sieltä tehnyt jo löytöjä mm. hauska mekkolasten serkkutytön ristiäisiin.

Kampaajalla käyty.

Myös se tosiasia että jälleen on edessä sektio, vaivaa aika ajoin melko paljonkin. Ainahan puhutaan että siihen liittyy paljon riskejä ja sitten kun tietää mitä se siitä toipuminen on, niin en todellakaan odota sitä. Muutenkin olen koko ajan hirmu skeptinen siitä, että kaikki ei vaan voi sujua hyvin, jokin menee kumminkin pieleen. Hyvä minä! Maalata nyt piruja seinille.. No mutta ei ajatuksilleen mitään voi ja tässä on tämä tieto lisää tuskaa-puoli vielä melko voimakkaana läsnä.

Esikoinen on tietysti innoissaan kun nyt nuoremmastakin tulee isosisko ja hänestä tulee kaksoisisoveli (hänen oma terminsä)!

Mutta nyt painuu silmät jo väkisinkin kiinni... zzzzzz...
jatkan myöhemmin juttua ja ajattelin pari sanaa kirjoitella viime aikaisista kokkauksistani myös (olette kumminkin niistä niin kiinnostuneita ;). Thank you and good night! Sanoi Frasierkin.

väsymys

En ole unohtanut blogiani vaikka sitä voisi vaikuttaa. Olen pitänyt kirjoittamisesta kesälomaa ihan sen takia että olen ollut käsittämättömän väsynyt. En ole pystynyt edes lukemaan, kun heti on alkanut nukuttamaan kun olen ottanut kirjan käteen. Voin palata myöhemmin syihin, miksi olen ollut väsynyt, mutta jätetään se tällä kertaa tähän.

Kesä meni lähes sumussa, isäntä oli pitkää päivää kesätöissä ja me lasten kanssa totuttelimme uuteen kotiimme ja uuteen asuinympäristöön. Esikoinen kaipasi kavereitaan vanhasta kodista, mutta en jaksanut millään lähteä kyläilemään vanhan kodin pihaan harva se päivä tai edes harva se viikko, joten tänä kesänä ovat lapset opetelleet leikkimään vähän väkisinkin yhdessä. Ei se aina suju niin mallikkaasti kuin toivoisi, mutta välillä menee jo ihan kivastikin. Kyllä välillä on käyty kyläilemässäkin puolin ja toisin kavereitten kanssa.

Mutta laitan myöhemmin tarkemmin kuulumisia ja ehkä niitä paljon kaivattuja kuviakin. Nyt joudun menemään hammaslääkäriin, koska olen ollut tuhma tyttö ja hoitanut huonosti hampaitani ja nyt hammaslääkärisetä haluaa porata hampaideni lukuisia reikiä. hmph.

Palataan astioille. :)

kesällä kerran

Tässähän on tullut tosiaan pitemmästikin taukoa kirjoittelusta. Meillä oli jälleen kerran muutto tässä viime viikolla ynnä muuta härdelliä, joten on sitten ollut ajatukset jossain muualla kuin bloggaamisessa.

Ihmettelen suunnattomasti tätä että kesä on jo näin pitkällä! Miten se voi olla mahdollista? Eikös juuri ollut lunta ja pakkasta ja nyt luonto onkin kukkeimmillaan? Kyllä se vaan vuosi vuoden jälkeen jaksaa ihmetyttää! Luonto jos mikä saa sisimmän jotenkin aina niin runolliseksi. Varsinkin nyt kun on tullut elämän käänteissä jälleen vähän takapakkia, niin voi luottaa sentään siihen että vuodenajat ne vaihtuvat minusta tai toimistani huolimatta, en voi vaikuttaa kaikkeen ympärilläni tapahtuvaan. Luonto mukautuu jatkuvasti uuteen muotoonsa, olisipa itse yhtä mukautuvainen. Oma elämä on enemmänkin kysymys ilman vastauksia, mukautuvuus jos mikä olisi siis tarpeen, jotta vastauksia alkaisi pikkuhiljaa löytymään.

Mutta niin, oli kyllä hauska sinänsä muuttaa, tykkäämme todella kovasti tästä uudesta asunnosta ja tässä on paljon tilavampaa ja valoisampaa kuin edellisessä, lapsillakin on nyt tilavampi leikkihuone. Jotenkin tuntuu nyt vasta siltä, että me ollaan kotona, hei, meidän perhe on saanut kodin, jossa me oikeasti viihdytään! Toki niitä ihania naapurisuhteita vanhasta talosta jään kaipaamaan, lieneekö vastaavaa naapurisopua tulla enää vastaankaan? Valitettavaa, että saadakseen jotain, joutuu jostain muusta luopumaan.

Juhannusruusut olivat ottaneet jo vähän etumatkaa juhannukseen.

Unikotkin kukkivat jo vuodenaikaan nähden kauniisti.

antaa ajan kulua

Huh huh, tässähän on tullut ihan reilu tauko tähän bloggaamiseen. Tässä on ollut sen verran kaikkea meneillään, etten ole oikeastaan ehtinyt paneutumaan tähän blogi-hommaan sitten lainkaan. Sen enempää selvittämättä, mitä ne kiireet ovat olleet, voin sanoa että se kiire ei tule ainakaan helpottamaan... Ensi viikolla pitäisi taas muuttaa (juuri kun vasta edellisestä selvittiin) ja sitten kotiutua aivan uusiin ympyröihin. Kotipaikkakunta pysyy samana ja kaupunginosakin suurinpiirtein, mutta uusi on silti aina uutta. Joten nyt taas jännitellään miten muutto ja kaikki siihen liittyvä sujuu.

Ei meille oikein edes kuulu mitään? Elämä menee jotenkin niin täysin omalla painollaan, että hyvä kun mukana pysyy? En ole ehtinyt oikein seuraamaan edes mitä maailmassa tapahtuu ja lastenkin kanssa on ulkoiltu niin paljon, että lapsoset tuntuvat suorastaan enkeleiltä. :D Jee! Hyvä ulkoilma ja kiitos ylöspäin hyvistä säistä! Oi että olen ihan nauttinut näistä aurinkoisista päivistä, kun on saanut vain olla. Nuorempikin viihtyy tosi hyvin hiekkalaatikolla ja ooh la laa! Hän viihtyy myös polkupyörän kyydissä lastenistuimessa, jee! Ensimmäinen kulkupeli, mitä vastaan ei ole protestoitu heti ensi hetkistä. Ei sillä, nyt on neiti alkanut hiljalleen jo jaksamaan rattaissa ja autossakin meni kerran parikin tuntia hereillä ihan hyvin pienen evästyksen avulla.

Nyt on ollut jos jonkinlaista kevät-retkeä ja -juhlaa, eli niin se kevät vaan on kääntynyt kesään. Euroviisut on ollutta ja mennyttä samoin jääkiekon MM-kisat. Näistä jälkimmäisistä en osaa sanoa muuta, paitsi että Sveitsille olisin mestaruuden suonut, se oli kyllä niiden kisojen henkinen voittaja. Euroviisuista sanon sen, että niissä kyllä oikea voitti! Tykkäsin ihan hirveästi Tanskan biisistä heti ensi kuulemalta, jopa niin paljon että annoin sille ääneni. Olen kuunnellut ko biisiä tässä parina päivinä non-stop, koska se on niiiiiin hyvä! Kappaleen voi kuunnella ja katsella tästä: Emmelie de Forestin Only Teardrops. Ei se varmaan kaikkia miellyttänyt, makuasioista ei voi kiistellä. Suomi harmillisesti jäi jälleen kerran hännille. Mur. Olisin hieman parempaa menestystä Kristalle suonut, mutta minkäs teet. Rakkaat naapurimmekin unohtivat täysin meidät pisteitä jaettaessa, että kiitti teille! Ei oltais haluttukaan teiltä pisteitä.

Muuuutta ehkä ensi kuun puolella jaksan taas panostaa näihin blogi-päivityksiin. kiitti moi!

voi ihmetyksen kevät

Nytkö se sitten alkoi!? Ihan selvästi tunsin jo kevään tuntua ulkona, huisia. Vielä kun nuo viimeisetkin rumat kinokset suostuvat sulamaan, niin jo alkaa kesäkin kotiutumaan. Meidän perheellä onkin erikoinen kesä tulossa, kun vietämme sen eri lokaatiossa kuin aiemmin ja muutenkin kuviot vaihtuvat meidän osaltamme. Mutta siitä sitten joksus toiste, hieman lähempänä ajankohtaa.

Ei se kevät silti autuaaksi ainakaan meikäläistä tee... Allergialääkettä ollaan esikoisen kanssa vedetty jo kuin viimeistä päivää ja ihana kevätaurinko tai mikä onkaan on saanut pääni särkemään jo toista päivää putkeen. Kyllä on ollut ihanaa. Jokainen roskisreissukin vaatii aurinkolasit vakiovarusteeksi, muuten tulee takuulla sahalaitaa varttin sisään. Plus tuo ah niin suloinen märkä hiekka, joka tulee ulkovaatteiden ja koiran mukana sisälle. *syrän* Se hiekka kun on niin mukava elementti hiekkarannalla ja -laatikossa, mutta kaikista mukavin se on silti kylpyhuoneessa, jolloin sitä saa kivasti siivota hyvät tovit suihkun lattialta, ennen kuin voi käyttää ko. mukavuusvälinettä. Tai eihän sitä oikeastaan kannattaisi siivota, siinähän se hieroisi jalkapohjia. Saisi semmoisen spa-elämyksen kaupanpäälle. Oih ja voih. Herkkänä hetkenä ulkona pikkuiset pilttini kun silittävät poskea niillä jäätävän hiekkasilla hanskoillaan niin saa samalla kuorinnan silityksen lisäksi ja jos se hanska sattuu huitaisemaan vähän poskesta ohi, niin onhan niitä hiekanjyväsiä toki kiva mutustellakin. Saa kivennäisiä. Kyllä elämä on vaan sitten niin mukavaa.

Hiekka on muutenkin aika kiva eritoten rannalla, kun koittaa syödä eväitä ja menee laskemaan sapuskat kädestään, niin eikös joku potkaisi siihen kourallisen santaa sekaan. Siinä sitten leivän mukana maistuu mukavasti hiekka suussa, tietää miltä puluista tuntuu, vai mitkä linnut niitä pikkukiviä syövät? Minkä lisäksi hiekkaa tulee korvistakin ulos kun pääsee kotiin, puhumattakaan pyyheistä, sun muista. Mikä ihme ihmistä sinne rannalla ylipäänsä edes oikeastaan vetää....? Jos vesikin on kylmää ja Suomen suvi on pelkkää vesisadetta ja raekuuroja? No pitäähän siitä kesästä nauttia! Se on varmaan se. Ei vaan, kyllä kai sitä taas joutuu ensi kesänä uskaltautumaan sinne biitsille huolimatta siitä, että saa sen jälkeen syödä hiekkaa. Onneksi on tämä kevät aikaa totutella. Ei tule sitten minään järkytyksenä kesällä vaan on ehtinyt jo ihan asennoitumaan siihen ja myös siihen, että hiekkalaatikkohiekka siirtyy hiljalleen siitä laatikosta imuripussiin joko vaatteissa tai kassissa, mutta pääasiassa kengissä. Sekin matka tapahtuu yleensä eteisen maton tai kylpyhuoneen kautta.

Että hyviä hiekoituksia vaan kaikille! Niin ja kevättä!

kevät keikkuen tulevi

Onks ny joku kevät?? Lunta tulvillaan on raikas kevät-sää... Hieman ilmassa on kyllä sitä kevään tuntua, mutta tuo lumi.... kääk.. ja sitä meni ja satoi vielä lisääkin. Pyh. No mutt eiköhän se ala nyt jo tästä sulamaan, uskoisin.

Nyt tekisi mieli aloittaa joku kevät-perinne, mutta kuka keksisi mikä se olisi? Eikä mitään uimis-juttuja.. Harvemmin suostun uimaan ennen juhannusta, joten joku sellainen perinne mikä ei liity kylmään veteen. Miten olisi vaikka jokin kevät-tanssi? Pitäisiköhän alkaa suunnittelemaan jotain vuotuista kevätkarkeloa omaksi iloksi, jonka voisi toistaa joka vuosi ja se voisi olla yksi kevään merkki.Vähän niinkuin ensimmäiset leskenlehdet! Tai sitten kevät-joiku, minkä voisi vetää tunteella jossain mäenpäällä (ja ehkä siihen päälle se kevätkarkelo..?). Voisi toimia? Yhtä varmaa kuin muuttolinnut keväällä, meikäläinen laulamassa ja tanssimassa luonnonhelmassa.. Kuulostaa enemmän pakanariitiltä kuin kevät-perinteeltä........

Äh missä ylipäänsä on semmoinen kevään tuoma pirteyden tunne? Peräänkuulutan sitä, koska en tunne itseäni yhtään sen pirteämmäksi kuin talvellakaan... Ei tee mieli alkaa puunaan ikkunoita tai muutakaan mitä auringonvalo paljastaa.. Ehkä omaa sisintä voisi vähän puunailla.. sille olisi kysyntää. Heh. Tai vaatekaappia voisi puunata tai omaa tyyliä. Mutta ikkunoita... Ei ei. Ei sinänsä, minulla ei ole kyllä ikinä tullut mitään kevät-buustia suoraan sanoen. Päinvastoin keväällä on ollut aina eniten voimat loppu jo kouluaikoina. Ties vaikka asia olisi joskus toisin.

Pitää ehkä vetää jotain beroccaa tai jotain muuta, niin josko se siivousintokin sieltä tulisi talviunilta kevätaurinkoon.