taas on kiirettä pukannut

Kyllä on sitten niin kiireistä edelleen tämä kotiäidin elämä, ettei mitään rajaa. Melkein voisi luulla että tekee päivisin muutakin kuin kökkii kotona. Tosissaan tässä on ollut kyllä kaikennäköistä ja sitten kun en ole viime päivinä saanut synkronoitua lasten nukkumisaikoja päivisin, niin eihän siinä mitään ehdi.

Olen nyt saanut osani pikkuneidin kanssa yhdestä rokosta. Ihmettelin yhtenä päivänä kun sormeen oli noussut muutama näppy ja samoin varpaaseen. En sitä sen enempää miettinyt mutta sitten kun huomasin typyllä kanssa näppyjä samoissa paikoissa niin heräsi epäilys, että enterorokko tässä on vissiin pukannut päälle. Sitten kun isännälle tuli samanlaiset näpyt niin eiköhän se melko varmasti sitä ollut. Esikolla on joskus aikaisemmin jo ollutkin. Hyvä sinänsä, että luin jostain keskustelupalstoilta miten siihen on liittynyt kamalaa kurkkukipua, ym flunssantapaisia oireita ja kutinaa, itsellä ei tällaisia ilmennyt lainkaan. Tyttö oli hieman tavallista äkäisempi, että olisiko hällä ollut sitten suussakin niitä näppyjä? Mutta yleisesti ottaen helpolla päästiin. Toisaalta meni sitten muutama päivä niin johan sitten se perusflunssa iski päällensä, onneksi on vielä lapset säästyneet. Saa nähdä jääkö tulevan viikon jumpat meikäläiseltä välistä.. :/ Ehkä vaihdan tiistain pumpin saunavuoroon...

Kävin pitkästä aikaa hölkkäämässäkin naapurin kanssa, viimeksi olen käynyt vissiin syksyllä -10? Ihmeen hyvin sujui siihen nähden että sillä hetkellä oli se rokkokin päällänsä, joskaan en ollut sitä vielä hoksannut. Eikä ollut sen jälkeen oikeastaan paikatkaan kipeät: Tätä lisää, kunhan tästä toivutaan! Ja se on niin helppo mennä sopivaa vauhtia, kun on juttuseuraa, pystyy seuraamaan omaa hengitystäänkin paremmin. Tietty kun kevätkin pukkaa ja tiet sulaa, niin yleensä silloin tekee mielikin lenkkeillä enemmän.

Neiti on oppinut tässä tällä välin kääntymään, pitkään ollut jo vähällä onnistua, kunnes lopulta hoksasi humpan juonen ja nyt pyörähtää jo melkein heti vatsalleen, kun laittaa lattialle. Isoveikka oli lähes samanikäinen, joten neiti seuraa ainakin vielä tässä vaiheessa veljensä jalanjälkiä. Velipojalla meni yli kaksi kuukautta, että oppi ryömimään, joten jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin koiran ruoka- ja vesikipot saavat vielä hetken olla rauhassa. Silloin esikon ollessa pieni, toivoi koko ajan että kunpa se tekisi sitä ja tätä ja lopulta toivoi että kunpa se olisi vielä hetken vaa pötkötellyt. :D Varsinkin kun alkoi sanomaan sanoja alle yksi-vuotiaana ja lauseita jo pari-vuotiaana, niin omien ajatusten kuuleminen siitä lähtien on ollut lähes mahdottomuus. Mutta saapi nähdä miten pikkuneidin kanssa käy.