Ai kauheeta, kerkesin jo pari viikkoa sitten tekemään päätöksen, että joka maanantai päivitän tätä plokia mut heti oon joutunut siitä antaan myöden. No voehan. Tietysti "kaikki" ovat jännityksellä odottaneet, että mitäköhän jänniä juttuja se täti taas kirjoittaa ja sitten ovatkin joutuneet pettymään karvaasti kun täti ei ole kirjoittanut yhtikäs mittään. Tää on niin tätä mun aikaansaamattomuuttani!

Mutta asiaan. Niinkuin jo joskus kauhistelin, että tuo meijän jätkä täyttää huikeat neljä vuotta, niin koko ajan sitä asiaa päivittelee, jos ei muille niin ainakin itselleen. Kovasti ollaan pikkuherran kanssa pohdittu synttäritarjoamisia, äiti on lähinnä miettinyt ketä kutsutaan ja koska joutuu siivoamaan. Pikkumiehelle kaikista tärkeintä koko synttäreissä tuntuu olevan synttärikakku, jonka pitää olla joku mansikka-vadelma-systeemi, kuulemma. Lahjoista ei ole pahemmin puhuttu, se on varmaan tuo joulu, joka tekee sen, että ei poika osaa enää pyytää mitään, kun juuri saanut kaikenmoista? Isäntä hommasi meille juuri uuden pleikkarin, joten eiköhän siinä ole lahjaa tarpeeksi.

Pleikkarista puheen ollen, odotan jo kuin kuuta nousevaa, että saan ostaa jonkun sellaisen movella käytettävän tanssipelin! Vähänkö se oli hauskaa kun siskolla kokeilin, siinä tuli ihan hiki pintaan, kun joutui hyppimään sun muuta. Että jos jollain pyörii tarpeettomana nurkissa semmoinen pleikkari3:lle niin tännepäin vaan sitten tulemaan. ;) No joo, ehkä ostan itselleni aikaiseksi synttärilahjaksi tai nimipäivälahjaksi tai joksikin lahjaksi.. Lahjaksi siitä kun olen niiiiin ihana minä. Sitten haaveilin zumba-pelistä, mutta säästän ne rahat, koska tilasin itselleni Kuntoplus-lehden, jossa tuli kaupan päälle zumba-dvd. Voi testailla irtoaako kotona zumbaamisesta mitään iloa, vai onko se sittenkin hauskempaa porukalla.

Mutta nyt voin kyllä sanoa, että pumppi-kärpänen minuun on iskenyt! Eilen uskaltauduin tekemään vielä isommilla painoilla muutamankin sarjan, eikä ollut yhtään niin paha kuin pelkäsin! Mahtavaa! Miksi en ole ennen kyseiseen lajiin tutustunut? Meidän ohjaajakin on niin huippu, että sekin motivoi. Viime viikolla olin myös bodybalacessa, siitäkin olen innostunut. Joku sykkeenkohotus-tunti pitäisi ehkä ottaa sen pumpin rinnalle, mutta ei sovi valitettavasti aikataulut yhteen. Ehkä sekin motivoi, että on joku oma juttu, jossa saa olla ihan itsekseen, ilman noita ihania palleroita, hetken aikaa pystyy olemaan murehtimatta kaiken maailman nenän niistämistä ym. Toivottavasti tämä innostus ei pääse laantumaan, sillä alku on ainakin lähtenyt hyvin käyntiin. Ainoa kompastinkivi on askelkyykyt! Kuka hullu niitä jaksaa tehdä vielä sen tangon kanssa?? Tosi hauskaa kun jalat tärisevät ja pohje alkaa krampata kesken sarjan jo ihan ilman painojakin.. Ehkä pitäisi välillä tehdä pari askelkyykkyä tässä kotosallakin.

Kävimme muuten viime viikonloppuna vaunulenkillä peräti kahdesti ja tyttö nukkui sen koko armaan ajan vaunuissa! Ihanaa! Olimme viikonlopun ajan näet hetkellisesti kolmihenkinen perhe, kun esikko kävi lomailemassa mummilassa ja mummulassa. Toisaalta se oli mukavaa, kun oli niin rauhallista ja hiljaista, toisaalta se oli aivan kamalaa, kun oli niin hirveä ikävä esikoista ja aikakin meni ihan hirveän hitaasti. Vanhemmuuden omituiset ristiriitaisuudet. No saimmepa levätä vähän ja keskittyä hetkellisesti pikkukakkoseemme, joka kyllä nautti siitä, että elettiin hetki pelkästään hänen mukaansa. Etenkin kun on taas alkanut yöt sujumaan huonommin kuin vielä jokunen viikko sitten. Tyttö herää paljon aikaisemmin syömään ja syö useamman kerran yössä, joten mielessä pyörii, pitäisikö ne soseet aloitella pikkuhiljaa, vaikka lääkäri ei niitä meille vielä suositellutkaan. Tulkoot sitten itse imettämään yöt läpeensä pikkuneitiä! Sitä paitsi mikä järki on valvottaa sitä nyt taas öisin, kun vielä vähän aikaa sitten tyttö nukkui lähes yön läpeensä ja kohta taas pitäisi sitten "opettaa" nukkumaan yö läpeensä. Aina ei voi ymmärtää.

ooookkkke moi.