sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kyllä on nyt sitten taas niin jännää ja erikoista

No on kyllä jännää, nimittäin nämä resirentin vaalit. Olen jo monta päivää tätä asiaa pyörittänyt mielessäni, mutta onneksi Iltalehden näkökulmassa joku muu sanoi asian ääneen. Eli tämä ihme fundamentalistinen mollaus-kannatus-asetelma sosiaalisen median maailmassa. Kuka oikeesti, siis OIKEESTI, jaksaa koko ajan vaahdota jostain ehdokkaasta, oli se sitten hyvää tai pahaa? Tai no okei, okei, ymmärrän, että joku haluaa intohimoisesti tuoda mielipiteensä julki ja niin edespäin, mutta kuka on sitten se joka niitä juttuja jaksaa lukea?? Itse olen sinänsä kiinnostunut politiikasta ja vaikuttamisesta, eli en ole niitä jotka haukottelevat jo siinä vaiheessa, kun sanotaankin sana politiikka ja kannatankin omalla tavallani jotakin puoluetta. Mutta tässä ei ole nyt enää lainkaan kyse politiikasta vaan jostain ihan muusta.

Tällä kierroksella on kyse ilmeisesti siitä, kuka lokaa eniten ketä ja mistä syystä. Itselläni tulee hirveät vastareaktiot koko härdelliin ja alkaa tehdä mieli mennä piirtelemään kirkkoveneitä koko kuponkiin tai sitten äänestää Aku Ankkaa. Voin vakuuttaa, että tämä ei johdu kummastakaan ehdokkaasta vaan tästä kaikesta muusta. Jotkut ihmiset kiukkuavat, kun kotiäidit kirjoittavat vain lapsistaan, koska niillä ei ole muuta elämää ja blaa blaa. Väittäisin, että prosentuaalisesti se määrä, mitä joku äiti X kirjoittaa lapsensa päivästä, on varmasti paljon paljon pienempi kuin se ressanvaali-jupina, mitä seinät ovat syöstäneet viimeiset viikot. Että miettii vaan jokainen ihan omalla kohdallaan, mitä on mm. veispuukkiin lykännyt tässä viime päivinä. Pelkään pahoin, että hyvällä taka-ajatuksella jaetut uutiset ja mainokset omasta ehdokkaasta alkavat herättää vastareaktioita muissakin kuin minussa, mistä syystä hyvät ehdokkaat menettävät ääniä. Eikä se ole se, että yksi ihminen jakaisi muutaman uutisen silloin tällöin vaan kun monet jakavat monia samoja uutisia hieman eri kannalta.

Vielä viikko niin meillä on maassa uusi resitentti, joten ollaanhan ihmisiksi ja valitaan se koko kansan edustaja ihan vaan hyvässä hengessä, eikös juu? Jokaiselle meistä on kuitenkin annettu vain yksi ääni ja tässä kisassa ääni ratkaisee. Ja jos ei miellytä valittu henkilö, niin onneksi taas kuuden vuoden päästä saadaan äänestää uutta kaveria.

Mutta hei, tämähän on vain minun mielipiteeni. Sinun mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Paras ressa-ehdokas voittakoon!

Kiitos hei vaan, seuraavalla kerralla enemmän taas kotiäidin arjesta, jos joku meinaa käydä ikävöimään niitä juttuja.

2 kommenttia:

  1. hyvä kirjoitus. Onneksi oma ääni ei ratkaise..
    Ja onneks nää on kohta ohi niin päästään tästäkin.

    VastaaPoista
  2. no todellakin! onneks on kuus vuotta seuraaviin ressanvaaleihin.

    VastaaPoista