Nyt kerron jotain mikä toivon mukaan ei monellekaan tule yllätyksenä: yöllä kannattaa nukkua! Tai jos on esimerkiksi yötöissä eikä voi silloin nukkua, niin sitten kannattaa nukkua päivällä. Sillä olen tässä huomannut, että elämä on todella rankkaa jos ja kun on väsynyt.
Meidän vauveli on tässä viime aikoina alkanut heräilemään yhä aikaisemmin ja niinä öinä kun paljon syötän häntä, niin nukun todella huonosti. Sitten kun aamulla herää paikat kipeänä, niska jumissa, pää kipeänä eikä olo ole levännyt saati virkeä, niin siinä vaiheessa voin sanoa, että eniten v*tuttaa kaikki. Pinna palaa niinkos tulitikku. Koittaa siinä sitten olla hyvä äiti tai vaimo.. tai hyvä yhtikäs mikään. Pienikin ärsytys saa hermoni menemään, mikä aiheuttaa aikamoisia noidankehiä, poikakin on kiukkuinen kun äiti on pahalla päällä, samoin tyttö, isännästä puhumattakaan. Joten yhteentörmäyksiltä on hyvin vaikea siinä vaiheessa välttyä.
Olen jo nuoruusvuosinani oppinut, että minä en ole mukava ihminen väsyneenä eikä asia ole näköjään vuosien aikana muuttunut (ei sillä, että olenko muutenkaan kovin "mukava"). Ja tässä ei ole nyt kysymys tuntimäärästä vaan ylipäänsä katkeamattomasta unesta, koska kun tytsy nukkuu jonain öinä paremmin ja antaa nukkua pidemmän pätkän, tunnen itseni virkeäksi vaikka olisin mennyt miten myöhään nukkuun tai heräisin miten aikaisin. Mutta jos heräilen paljon yöllä ja nukun lyhyitä pätkiä, nousen aamulla sängystä jonkin sortin noita-akkana, joka noituu pahaa tuulta ympärilleen. Ehkä olen niitä jotka tarvitsevat unta sen tietyn määrän ja ehkä alkaa olemaan kohta pakko katsoa totuutta silmiin, että ne yöimetykset eivät voi enää kauaa jatkua. Jotenkin on koittanut sinnitellä tuon pikkuisen kanssa, mutta en usko enää montaa kuukautta jaksavani. Olisin mieluummin kiva normaali ihminen kuin se pannahinen noita. Muutenkin kun on tuo lasi aina puoliksi tyhjä, niin voitte vain kuvitella mitä se on tällä mielialalla. Mutta luulen että hampaat tai joku vaivaa pikkuista, koska on tosiaan viime aikoina ollut entistä kärttyisempi yöllä.
Silloin kun esikoinen oli pieni, minulla ei ollut minkään suhteen mitään univaikeuksia, vaan ehkä ne ovat jotain iän mukanaan tuomia ongelmia. Pelottaa jo, mitä tämä on parinkymmenen vuoden kuluttua? Huih, en halua edes ajatella, tarvinnee ottaa ajoissa kaiken maailman rentoutumis-cd:t, hyvänyönjoogat ja unimaidot kehiin. Plus toivon mukaan mietin näitä hetkiä vuoden päästä siihen tyyliin, että "en mä muista olleeni väsynyt tai sitten mä olin niin väsynyt etten edes muista koko aikaa...." Haha. Parempi niin. Mutta se on sitten ja nyt on nyt. Ja nyt väsyttää! Mikä parasta (tai pahinta) en osaa koskaan mennä aikoinani nukkumaan, joten sillä vain vahvistan tätä omaa surkeuttani. Joten taas sen näkee, että ihminen on itse itsensä suurin vihollinen.
Epäilen, että orastava siitepölyallergia saattaa tehdä oman osansa j kevät-väsymystäkin saattaa olla ilmassa. Ehkä se talven pimeys on väsyttänyt, mutta sitä ei ole halunnut ajatella, niin heti kun kevättä pukkaa, onkin yhtäkkiä törkeen väsynyt, plus nukkuu huonosti, plus kaikki mahdolliset pöly-hiukkaset hyökkäilevät ties mistä. Eihän siinä hullukaan jaksa. Kunpa voisikin vaan nukkua, mutta ei pysty siihenkään. Kauheita noidankehiä, jotka limittyvät ja risteilevät keskenään nämä nukkumis- ja väsymys-asiat. Luulisi että, kun tulee kevät, olo olisi vain energinen, kaikkivoipainen, hyväntuulinen, koska luonto herää, lumet sulaa, valo lisääntyy, mutta ei, kaikkea muuta. On märkää, maa näyttää rumalta, liiasta valosta tulee migreeni, kaikki on huonosti. Että nyt sitä kuppia pikkuhiljaa täydemmäksi, ei millään jaksais tämmöstä alakuloista ahdistusta! Eli onneksi tulee kesä! Kesällä on lämmin. Saa käyttää varvastossuja ja hameita plus syödä jätskiä. Nonni, heti tuli parempi fiilinki. Ehkä otan jonkun uuden tavoitteen ja koitan ajatella positiivisesti................................ Huom koitan.
Liikuntaharrastuksenikin on kokenut kolauksen, kun ei pysty, ei jaksa eikä kykene. Se on aina tämä sama aika vuodesta, ehkä sen voin laittaa noiden algeerioiden piikkiin, koska ei ole kiva liikkua, kun henki vinkuu ja nenä juoksee koko ajan. Toivon mukaan kesällä taas jaksaisi käydä vaikka kävelemässä ja pyöräilemässä. Ja ehkä kokeilla jopa pitkästä aikaa rullaluistimia.
Eipä tässä auta kuin mennä nukkumaan, ehkä huomenna saisin herättyä levänneenä ja voisi olla mukavampi kanssaihmisille. Voisi vaikka kyetä hetken uskomaan itseensä, se näet ei onnistu väsyneenä. Ihminen tosiaan on osiensa summa.
Kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti