Hui kauhistus! Toi blogin oma sivuhan oli ihan muuttunut ja justiinsa kun olin oppinut vähän noita juttuja käyttään niin taas oon ihan sekasin. Saa nähdä tuleekohan mistään taas mitään..
Mietin tässä että onpa koomista että kaksi edellistä tekstiä käsittelee sitä, mitä huomaa kaipaavansa silloin kun sitä ei ole, itsestäänselvinä pitämiä asioita. Olen huomannut, että itsestään selvyytenä pitää helposti myös tuota omaa ukkoaan vähän turhankin usein. Tulihan meille jo peräti seitsemäs hääpäiväkin, että hetki ollaan jo kuljettu yhdessä.. Sen oman miehensä meinaa melkein "unohtaa" tässä arjen tohinassa, parhaiten huomaa, että mitä kaikkea toinen tekeekään, silloin kun hän on jossain muualla. Helposti kuvittelee, että tekee itse melkein kaiken, vaikka ei oikeasti teekään. Paitsi se on kyllä sanottava että ruuanlaitto on meillä melkein lähestulkoon miekkosen heiniä, ei ole mun juttu se. Vaikka olenkin kyllä viime vuosina opetellut laittamaan ruokaa ja leipomaankin. Silti se enemmän on miehen vastuulla ja toisaalta ihan hyväkin, sillä en ole mikään ihmeellinen keittiönhengetär.
Huippumiehen olen löytänyt ja kyllä vaikka on niitä hyviäkin päiviä, on myös niitä huonoja. Silti on rakkautta riittänyt ja asioista on pystytty juttelemaan, oli asia mikä hyvänsä. En väitä että tilanne ei koskaan voisi muuttua, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu melko epätodennäköiseltä, että emme olisi yhdessä esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, mutta eihän elämää voi koskaan täysin ennustaa. Mutta toivon mukaan olemme yhdessä elämämme loppuun asti, ihan niin kuin ennen vanhaan. Onhan meillä nuo ipanapat, joita on helpompi kasvattaa yhdessä. Itsellä tulee ainakin esikoisen kanssa niin helposti nykyään yhteenottoja, että alan jo epäilemään tehneeni jotain väärin jossain vaiheessa. Ehkä se ensimmäinen tosiaan on harjoituskappale? No eniveis, onneksi ei sitäkään tarvitse yksin pähkäillä.
Kiitos miehelleni näistä menneistä vuosista! Vaikka olimme melko nuoria esimerkiksi vihille mennessä, päivääkään en vaihtaisi pois! Mies on tärkein tukija ja paras ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti