Kerran jos toisen olen ottanut uuden sivun esille, mutta ei ole vaan tekstiä syntynyt. Jonkin sortin tyhjän ruudun tuska vissiin meneillään. Höh. Monenmoista juttua kyllä olisi, mutta en tiedä mistä alottaisin. No ainakin voin sanoa, että se kuva-homma sai kannatusta, kuvaajakin ilmottautui, harmi vaan, että kyseinen henkilö ei ole vielä tehnyt asian eteen mitään.. ;) Tai sitten on, mutta minä en vaan tiedä sitä vielä.
Meillä on miehen kanssa ollut jälleen kokeileva keittiö toiminnassa. Olemme tehneet jäätelöä, kebabia ja tiramisua ihan vaan huvin vuoksi ja kokeilemisen ilosta! Seuraavaksi pitää varmaan testata pannacottaa, creme bruléta tai jotain muuta hienostelevaa ruokaa. Olisi vaan mukava, että olisi joku jolle tarjota näitä ruokia, kahdestaan on aika rankkaa vetää semmonen kahdeksan hengen tiramisu, mutta pakkohan sitä on ollut uhrautua. Pitäisi varmaan järjestää jotkut päivälliskutsut, joille sitten väsäilisi hienoja ruokia. Kuka ilmoittautuu vieraaksi??? Ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä alku-, pää- ja jälkiruoka... Mmm... haaveilen jo erilaisista katkarapu-alkuruuista (vaikka ne eivät kylläkään tuota miestä innosta). Nam. Muutama vuosi sitten, en osannut edes laittaa vielä ruokaa, mihin mieheni sisko aikoinaan totesi, että "jos osaa keittää vettä, osaa laittaa ruokaa". Ehkä se oli sitten paremmin uskaltamisesta kiinni, ei ehkä uskaltanut tarttua ruuanlaittoon tai leivontaan. Mutta tästähän ei voi mennä kuin ylöspäin! Ties minkälainen virtuoosi minusta vielä kehkeytyy (miehenihän on jo melkonen kokki, eli hän on luultavasti virtuoosi keittiössä paljon ennen meikäläistä)?
Olen myös päättänyt korjata aukkoja sivistyksessä! Lainasin kirjastosta jo Anne Frankin päiväkirjan ja Sieppari ruispellossa, joita ei ole koskaan kouluaikana tullut luettua, tiedänpä sitten mistä puhutaan. Kaikki sai alkunsa siitä, että luin Sofi Oksasen Puhdistuksen! Olin hirveän skeptinen ko kirjaa kohtaan, ajattelin että se on tylsän oloinen ja aloitinkin sen jo joskus aikoja sitten, mutta kesken jäi. Nyt kun kaikki puhuivat siitä elokuvan tiimoilta, ajattelin, että nonni, nyt otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja luen sen vaikka mikä tulisi. Kirja tempaisikin minut täysin maailmoihinsa ja luin sen parissa päivässä! Höh ja sitä olin niin kovasti vastustellut, en ymmärrä enää miksi? Mutta suosittelen kyllä kyseistä kirjaa! Ja jos tulee jollekin mieleen joku klassikko, joka kannattaisi lukea, niin saapi vinkata (vaikka en tiedä lasketaanko sitä Puhdistusta vielä klassikoksi, mutta se nyt jotenkin tämän innostuksen aloitti?)!
Mutta semmoisia! Meillä pikkuneiti osaa jo sanoa ymmärrettvästi äiti, nenä, isi, napa, terve,... kohta tuo jo höpöttelee minkä ehtii, ei saa enää itse suun vuoroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti