Tietääkö kukaan sellaista älytöntä yksinäisyyden tunnetta, joka iskee yhtäkkiä täysin arvaamatta, vaikka miten olisi ympärillä seuraa tai läheiset olisivat puhelinsoiton päässä? Minulle iskee aina välillä sellainen yksinäisyys.. En tiedä mistä se tulee tai mikä sen tekee, mutta se vain tulee.. Kuin olisi maailman yksinäisin ihminen ilman mitään seuraa. Se on omituinen avuton tunne, joka vaikka tulee, onneksi myös menee. Hmm.. sellainen yksinäisyys vaivaa minua aina silloin tällöin vaikka käytännössä katsoen en ole koskaan yksin. Että semmoista.
Tilasin muuten Kauneus ja Terveys-lehden, jee nyt alkaa kauniimpi ja terveempi elämä! Ja nyt kun pääsin puhumaan asiasta, niin olin eilen Bodybalance-tunnilla ja olin siellä oikeasti ihan innoissani! KÄÄK! Mikä tässä on oikein iskenyt? Toivottavasti menee pian ohi. :D Ei vaan, yleensä kaikki on niin hohhoijaa, että parempi kun joku joskus innostaakin.
Nyt kun on enää puoltoistaviikkoa tätä kuukautta jäljellä niin ajattelin alkaa virittäytymään pikkuhiljaa joulu-tunnelmaan! Suunnittelin jo jouluverhoihin siirtymistä ym. Oi että muuten, kun odotan jo sitä päivää, kun lähtee koiran kanssa lenkille ja joka ikkunaan on viritelty jouluvaloja ja kynttelikköjä. Vaikka olenkin muuten niin skeptinen ja negatiivinen, niin joulussa on sitä jotain, mikä laittaa jonkun sentimentaalisen vaihteen päälle.. Siitä sitten alkaakin vuoto.... Siis kyynelkanavien. Itkettää joululaulut, Kauneimmat joululaulut-tilaisuus, jouluvalot, koristeet, kaikki mahdollinen! Älä kysy mistä se johtuu! Joku herkkyys vain puhkeaa minussa ja se on sitten menoa. Se siis alkanee taas kohta. Että semmosta. Tämmöinen pieni varoitus vaan kaikille.
Mutta meidän juniorista piti sanoa, että se tuholais-vaihe ei ole vielä nähnyt merkkiäkään päättymisestä.. Yksikään kaappi ei ole edelleenkään turvassa tai jos onkin, tuholais-neiti siirtyy yksinkertaisesti seuraavaan. Oikein mukavaa hommaa edelleen se kaappien ja laatikoiden tonkiminen, äiti tykkää. Not. Mutta siis edelleenkään ei voi hommata mitään salpa-systeemejä, joten on vain kestettävä kiltisti. Lasten kanssa tekisi muuten mieli leipoa jo kohta pipareita! Ostin jo Ikeasta semmoisen purnukankin joulupipareille, pitää vaan keksiä joku joulukoristus siihen purnukkaan vielä.
Mutta nyt muihin hommiin tästä koneen ääreltä, hiiiiop!
kivaa oli lukea kuulumisia.
VastaaPoistakurja tuo yksinäisyyden tunne. Mä oon ehkä sen verran erakko ettei sellainen vaivaa mua. (?)
hö.
Meillä on jo jouluvaloja ja kranssi ovessa ja kynttilöitä poltellaan. joulukoristeet - joita on maltillisesti - saa odottaa joulukuuhun.