Viikonloppuvierailijamme Hämeenlinnasta oli löytänyt myyjäisistä näin ihania joulupipareita, vaikka ajatus sulaneista lumiukoista ei sinänsä ole kovin hilpeä. Mutta hauskoja ovat. Sori nyt sille joka tämän idean on keksinyt kun sitä näin levittelen. En omista näihin siis mitään tekijänoikeuksia. Mutta oli kivaa saada tämä ystävä meille pitkästä aikaa vierailemaan! Käytiin katsomassa Twilightin viimeinen osa ja ai että, siinä vasta oli mahtava raina! Vampyyrit ja sudet ne vaan on niin ihania! Varsinkin siinä isolla screenillä. Plus oli hauska katsoa Doctor Who'ta jonkun asiasta yhtä innostuneen kanssa. Hih.
Tekipä mieli hankkia uudet jouluverhot. Mutta koska ei saatu aikaiseksi mentyä kauppaan, josta niitä olis saanut ja koska olen niin nirso, etten halua mitään tonttuja tms, niin keksinpä laittaa vanhan pöytäliinan verhoksi. Jee! Eipä tuo nyt ehkä mikään maailman hienoin ole ikkunassa, mutta kelpaa nyt paremman puutteessa.Oleellisinta tässä kyhäelmässäni on tuo kukkapinnin laittaminen verhonpidikkeeksi. Kyllä sitä hätä keinot keksii. Mutta lupaan kyllä hankkia jotkut asialliset ihan oikeatkin verhot, kunhan vaan osuu hienot, mutta hinta-laatusuhteeltaan sopivat, silmään.
Esikoisen kanssa askarreltiin perhekahvilassa joulupukki-kortti. Heh, en tiedä kumpi sitä enemmän askarteli, joten sanotaanko että jonkinsortin yhteistyön tulos. Ja pakko muuten sanoa, että oli kyllä sitten taas pinna niin kireenä, kun mennä köpöteltiin sinne perhekahvilaan (niinkuin se usein näin tiistaisin tuppaa olemaan). Lähteminen on jotain niin vaikeaa tälle meidän pesueelle, että ei mitään rajaa. Onneksi se kireys siinä unohtui, kun sai muuta ajateltavaa.
Nyt on vielä pakko hehkuttaa omaa ahkeruutta. Kröhöm. Kävin viime viikolla Body Balancessa, tiistaina, keskiviikkona ja sunnuntaina lenkillä. Plus eilen taas Body Balancessa. Olenpas kyllä nyt melkein itseni ylittänyt! Kortissani on vielä kahdeksan kertaa käyttämättä paikallisten naisvoimistelijoiden jumppiin joten nyt pitäisi jumpata vielä jonkun verran. Saa nähdä miten käy, ehkä tästä alkaakin joku löysäilyvaihe.
Ilman sen ihmeempiä selittelyjä, niin pakko sanoa vielä, että sain huiman ahaa-elämyksen eilen! Jee. Ja juuri kun olin todella ahdistavassa epätoivon kaivossa. Että terkkuja vaan sydänystävälleni E:lle, että ei siellä tunnelin päässä ainakaan tällä hetkellä näytä niin pimeältä kuin viimeksi jutellessamme annoin ymmärtää. Vaikka en kyllä siltikään tiedä missä ollaan viiden vuoden päästä.
<3 Ahkera Hanna!
VastaaPoista