No jehna sentään! Taas on kuu lähtenyt etenemään hurjaa vauhtia, enkä ole ehtinyt edes mitään kivaa postaamaan. Ja sillähän on syynsäkin; nimittäin Me Muutetaan! Wuhuu (tai ei-wuhuun sitten kun se muutto oikeasti tapahtuu)! Muuttomatkahan on peräti hurjat toistasataa metriä, eli ihan tuohon viereen muutetaan, yksi talo on vaan tässä tämän nykyisen ja tulevan välissä. Ja ennen kuin kukaan edes kysyy: Ei, se ei ole isompi. Siinä on muutama vain käytännöllisempi juttu, mikä sai meidät muuttamaan. Mikä huvittavinta, siinä ei ole tehty viedä edes sitä vessaremppaa, joten suurella todennäköisyydellä pääsemme kokemaan uudestaan koko setin, jee. Se on sentään positiivista, että nyt siihen koko hommaan osaa jo vähän suhtautua plus yleinen vessa on ihan vieressä.
Tottakai hieman mietityttää, että miten kaikki saadaan pakattua ja kannettua uuteen osoitteeseen, jos tähän on kovasti joku jo muuttamassa meidän jälkeen. Mutta mies vakuuttelee, että kyllä ne järjestyy, joten eiköhän ne järjesty. Nyt voi samalla selvitellä vähän mitäs roinaa niistä nurkista löytyykään plus ehkä löytyy kaikkea kadonnutta, muun muassa minun toppatakkini toppavuori on kateissa (takista saa siis sellaisen kesämallin vuori irroittamalla), joka olisi kyllä nyt tarpeen löytää.. Lasten mummi lupasi hoitaa lapsia, joten pääasia, että se puoli on hoidossa, koska sitten jää itselle paremmin aikaa keskittyä tavaroiden järjestelyyn ja tavaroiden kantamiseen.
Haikeaa tästä kodista on toki lähteä, vaikka samassa pihapiirissä pysytäänkin ja asuntokin on lähes samanlainen mutta.. ei se ole sama. Tässä kodissa on kuitenkin saatu kaksi lasta ja kaikki heidän ensimmäiset kehitysvaiheensa ovat tapahtuneet täällä, joten paljon muistoja liittyy tähän asuntoon. Helmikuun alussa meille olisi tullut jo viisi vuotta täyteen tässä asumista, mutta nyt jää sitten hieman vajaaksi. Onneksi tosiaan naapurusto pysyy samana, ei tarvi vielä luopua kaikista ihanista naapureistamme. Tietty kaikista suurin harmi tässä muutossa on, että nuo meidän alakerran naapurit jäävät tähän nykyiseen taloon, koska siinä on valehtelematta ollut kaikista mukavimmat naapurit, mitä meillä on ollut.. Siis jos seinä/lattia/kattonaapureita ajatellaan.. Koska ei tämmönen porukka, mikä meillä on, ole mistään hiljaisimmasta päästä, niin ei ole meidän tarvinnut kuunaan pelätä moitteita pyykkikoneesta tai muusta sellaisesta. Suosittelen sellaisia naapureita! :D Itsekin olen varmaan herkkänahkaisempi kuin he... hups. Ja ennenkaikkea! Mikä ilo onkaan ollut, kun on hyvä ystävä asunut alakerrassa? Kun on kaivannut juttuseuraa, niin on vain mennyt siihen ovelle höpöttelemään. No nyt joutuu hieman näkeen matkaa tehdäkseen saman. Okei, eihän se matka edellenkään ole pitkä, kun on ystävä, jonka luo on tuhansia kilometrejä.
Mutta loppukuu menee varmaan muuttohulinoissa. Tänään siivosin jo vähän keittiössä, ettei kaikki jää sitten viime hetkeen.
Hei ja moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti