vajaa oon.......

Vähän on semmoinen vajaa olo.. Yksi vuosi, kun lähenee jälleen loppuaan ja jo se on aina omalla tavallaan surullista. Mitään en ole saanut oikeastaan tämän vuoden aikana, enkä varmaan enää ehdi edes saamaankaan, se vasta onkin surullista. Tai ehkä ne saavutukset ovat olleet sellaisia arjen saavutuksia, joita ei niin tule ajatelleeksi. Mutta ei se mitään, uusi vuosi tulee! Kaikki on vielä ensi vuoden aikana mahdollista! Sitä paitsi ehkä sittenkin suurin saavutus tänä vuonna on, että olen huomannut omassa vajavaisuudessani ja särkyneisyydessä, olen ehkä sittenkin omalla tavallani ehjä! Kummallinen paradoksi? Tätä se minun ristiriitaisuuteni tekee.

Nyt pitäisi varmaan kertoa jotain hirmu fiksuja asioita jälleen kerran, mutta ne fiksut ajatukset ovat nyt jossain niin kaukana poissa. Päinvastoin ajatukset ovat jälleen niin tyhjiä, että ihmettelen, onko mitään ajatuksia koskaan ollut olemassakaan. Tietysti mielessä pyörii se muutto ja miten se pitää hoitaa käytännössä, mutta muuten lyö tyhjää. Toisaalta ei varmaankaan ole mikään vahinko yhteiskunnalle. Parempi olisikin välillä olla hiljaa ja säästää samalla muiden korvia ja hermoja. Heh. Ehkä tämä liittyy siihen vajaaseen olooni, kun ei ole ajatuksia, etenkään fiksuja sellaisia, niin on vähän vajaa olo. 

Nyt vasta muuten huomasin, että se kauan odottamani Les Misérables tulee vasta helmikuussa elokuvateattereihin täällä Suomessa! Oi voi! Olin kyllä inan pettynyt. Mutta pettymyksiä on otettava silloin tällöin vastaan. Ehkä kestän tämän jotenkuten, eritoten kun tiedän, että se elokuva-kokemus on vielä edessä, se auttaa kovasti kestämistä! :)

Nyt väsyttää... Kannoin tänään ihanasti rattaissa viihtyvää yksi-veetämme noin puolentoista kilometriä sylissä, ihan vain siksi, että neiti päätti huutaa selkä vääränä. Ja kaikki vain siksi, että yritin saada neidin rattaisiin. Huoh. Nyt tuntuu kivasti käsivarsissa, koska pikkupimu ei ole enää mistään kevyimmästä päästä. Kaippa sekin käy hyötyliikunnasta.