vain elämääni

Hui! En ole ehtinyt taas pariin viikkoon blogiakaan päivittämään. On niin kiireistä tämä elämä... :) Ei vaan, en ole oikein asennoitunut blogin kirjoittamiseen, siitä se vaan johtuu. Olen lukenut vaan kirjoja ja uusiakin on jo jonossa odottamassa. Minulla on aina välillä semmosia kausia että luen ihan hirveästi ja välillä taas en jaksa lukea oikein mitään.

Muun muassa tänään sain juuri luettua Carlos Ruiz Zafónin Marinan, sitä ennen Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut ja sitä ennen Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät... Vielä on jonossa mm. Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja Sara Shepardin Paha plus erinäisiä Agatha Christien ja Stephen Kingin kirjoja. Aloin keväällä käymään lukupiirissä, mistä lukuinnostukseni varmaan onkin peräisin tällä hetkellä.

Lihaton lokakuukin on edistynyt melko hyvin, muutaman kerran olen joutunut lihan himoihin (kuten ystäväni asian ilmaisi), muun muassa Pmmp:n viimeisellä keikalla Helsingin jäähallissa oli vain kana- tai kinkkupaniinia, joten lankeemus siinä tuli, kun oli niin hirveä nälkä. Pakko kehaista vaikka olenkin facebookin puolella kyseenomaista keikkaa hehkuttanut, että se oli jotain niin mahtavaa, että vaikea sanoiksi pukea. Surullista jättää hyvästit niin upealle bändille, mutta aikansa kutakin. Otin vähän tänä vuonna aikaa takaisin kun tämä oli jo neljäs kerta tänä vuonna kyseisen bändin keikalla. Tammikuussa olin Jyväskylän Lutakossa, kesällä Tammerfesteilla ja nyt vielä Tampereen Tähtiareenalla, jossa jäähyväiskiertue myös pyörähti sekä pisteenä iin päälle Helsingin vihoviimeinen keikka.

Lihaton lokakuu on käytetty erityisesti syyslomalla nauttien kalaruuista, nam. Syödään normaalisti niin vähän kalaa että tämä on ollut makoisaa vaihtelua. Sunnuntaina Helsingissä mieheni veljen puoliso hemmotteli meitä itsetehdyllä metsäsienirisotolla (lapset eivät ehkä tuota hemmottelua allekirjoita, mutta hyvä niidenkin on oppia uusiin makuihin) mikä oli kyllä todella hyvää! Olen syönyt esim Rossossa paljon paljon paljon huonompaa risottoa kuin tämä itsetehty. Sitten eilen tein itse itselleni lounaaksi vanhaa kunnon herkkusienikeittoa Valion reseptikirjasta, jonka mukaan olen tehnyt ko keittoa jo vuosia. Päivälliseksi tein soijasuikale-currykastiketta, johon kylläkin päätyi pienen lukihäirän saattamana soijahiutaleita, mutta hyvin nekin siinä menivät. Esikoinen ainakin kehui ja väitti kivenkovaan että siinä on jotain lihaa käytetty. Heh. Tämän reseptin löysin Tämä tavallinen elämäni-blogista ja oli kyllä hyvää, suosittelen kokeilemaan. Laitoin kastikkeeseen tuplamäärän aineita ja sambal oelek-chilikastiketta ainoastaan reilun teelusikallisen ja silti se teki aika tulisen jälkimaun, mikä ei silti meidän lapsia juurikaan häirinnyt. Voin joku päivä näpytellä sen sienikeiton TODELLA helpon ohjeen, sillä ei voi epäonnistua. :)

Loppuun vähän syksykuvia..