ehkä tämä on joku omituinen paluu teini-ikään, jolloin kynä sauhuten kirjoitti päiväkirjaan kunkin päivän tapahtumista. iso ero kylläkin siinä, että nykyään ei tarvitse olla huolissaan tulenko viettämään elämäni vanhanapiikana vai en. ehkä tämä on joku itsensä purkamisen tarve, joka ajaa ihmisen jakamaan ajatuksiaan ventovieraille (huom! nyt selvästi oletan, että joku onneton lukee juttujani). lupaan lopettaa kun asia loppuu tai kyllästyn kirjoittamaan tai kun hankin elämän, johon sisältyy enemmän sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa kasvotusten.
kerrottakoon että tämän blogin kirjoittaja on kuten kuvauksesta saattoi havaita, naimisissa oleva kahden (poika 08- ja tyttö 11-) lapsen äiti. ydinperheeseemme kuuluu myös koira, mutta ei vielä ainakaan ole tullut hankittua mätsääviä tuulipukuja. en ole himoleipoja, himourheilija, himopukeutuja, himomeikkaaja, himobilettäjä tai ylipäänsä himo-oikein-mikään. ehkä etsin vielä omaa juttuani, suunnittelen aina kaikenmoista joka ei välttämättä toteudu, joten ehkä olen himosuunnittelija, jolla toteutus pissii. asumme keski-suomessa, jonne olemme opintojen perässä muuttaneet pirkanmaalta. suonissani virtaa annos myös pohjanmaalaista verta.
ylipäänsä olen aika tavallinen ihminen, äitinäkin taidan olla melko keskisarjassa? en tosiaan ole mikään hifistelijä-äiti, mutta en mikään pelastan maailman-äitikään, ehkä joku näiden väliltä? paskaäiti-fiilis iskee vähintään tunnin välein eritoten meidän tuhmaikäisen kanssa, pienemmän kanssa se iskee toisen huutessa kurkkusuorana ruokakaupassa.jee.
mitähän tässä vielä innostuukaan keksiin, ainakin tän sivun tekeminen on hauskaa. :D
Näitä kirjotuksia oli oikeesti kiva lukea. Kirjotat hienosti humoristisen lennokkaaseen tyyliin, ja voin kyllä samaistua moneen juttuun, varsinkin toi paskaäiti-fiilis oli jotenkin tuttu. ;) Jatka samaa rataa vaan!
VastaaPoista