onni suosii rohkeaa?

Tämän päivän BIG FAIL: Joulukalenteriarpa! Voi hyvää päivää, sain isännältä kaksi joulukalenteriarpaa, joista ilmeisesti joka toinen arpa voittaa. Ilmeisesti minun arpani olivat niitä jokatoisia, jotka eivät voittaneet. Kiva, kun ensin kuvittelee voittavansa vähintään jonkun sata euroa ja sitten jääkin tyhjin käsin. Sai maksaa tyhjästä! Olisi tajunnut nekin rahat laittaa vaikka Kirkon ulkomaanavun johonkin osta lehmä-juttuun, olisivat edes vähän parempaan käyttöön tulleet. HÖH. Voin sanoa, että tällä hetkellä tuntee itsensä melko tyhmäksi. En varmaan osta enää yhtään ainutta arpaa, sano mun sanoneen! Ja auta armias kun seuraavan kerran hakee jotain ärrältä, niin saletisti ostaa ainakin yhden miniässän ja... Ihminen ei vain opi.

Päiviämme ovat murhustuttaneet arpaonnettomuuden lisäksi myös pikkuneidin nuha, joka aika ajoin on nostanut myös lämpöä. Viime yönä heräsin neljältä toisen röhimiseen ja tukkoiseen nuhisteluun, ei mikään mukavin tapa herätä, erityisesti kun tietää siinä vaiheessa, että jaahas, nyt ei sitten nukuta enää pariin tuntiin. Äitiyden ei niin mukavia puolia nuo lasten sairastelut, sydäntä oikein särkee kun pieni on kipeänä. Mutta ei niitä pöpöjä millään pysty välttämäänkään, ties mistä hyökkäilevät milloinkin. Itselläkin tuntuu olevan jatkuvasti joku lunssa, joten ei mikään ihme, että tarttuu tuohon neitiin, ei millään ehdi pestä käsiä niin paljoa kuin tarvitsisi. Kunhan nyt viikonlopuksi vähän toipuisi ettei mene koko joulu sairasta karhunpoikaa helliessä, vaikka eipä sille sitten mitään voikaan. Yhdistynyt kuola-räkä-vana ei ylipäänsä ole mikään erityisen hauska näky.

En tiedä olinko nyt varsinaisesti rohkea, mutta repäisin näin joulun alla sen verran, että kampaajalla käydessäni värjäytin tuollaisen violetin osion hiuksiin, mikä miehen mielestä kertoo orastavasta kolmenkympin kriisistä. Ehkä tässä onkin jotain epätoivoista nuoruuden tavoittelua, mutta on se aika päheen näköinenkin ainakin omasta mielestä. Kampaajan idea se varsinaisesti oli, mutta olen jo sen verran oppinut häneen luottamaan, että lähdin mukaan, kyllä se kuulemma haalistuu melko nopeaan, jos siihen sattuu kyllästymään.

Nyt kun pääsin taas turinoimaan, voinkin jakaa tässä samalla, että asuntoomme tulee jonkin muotoinen remppa wc/kylpyhuoneeseen. Sinänsä se on ihan mukavaa, koska saadaan toivon mukaan vähän uutta ilmettä kyseiseen tilaan, mutta mutta.. Projektin aikana ei voi käyttää vessaa eikä suihkua. Sehän onkin sitten ihan hirveen tosi ihQ daa fantsu juttu se. Meillä kun ei neljän ihmisen tietenkään tarvitse käyttää vesssaa tai suihkua lainkaan, eli ilmeisesti edessä on jonkin asteinen evakko ainakin itselle ja lapsille. Miekkosen on jokatapauksessa oltava opiskelujen takia kotona, joten onnea vaan hänelle. Saa nähdä onnstuuko kotona järjestämään esimerkiksi esikoisen neljävuotis-synttäreitä. Mutta toivottavasti lopputulos korvaa vaivannäön.

Että semmoisia jupinoita tänään.