mutta ajankohtaisempiin asioihin voi siirtyä sitä ennen.
jouluhan tässä on jo melkein pelottavan lähellä. ymmärrän kyllä ihmisten joulustressin, vaikka en onneksi ole itse lähtenyt sille tielle. eihän tässä ole jouluun enää kahtakaan viikkoa ja jos meidän pitäisi näiden kahden tenavan kanssa jotain kokata ja tehdä joulusiivoa niin johan siinä vähemmästäkin usko loppuisi. kokkaaminen nyt jotenkin ehkä onnistuisi, mutta siivoaminen on meillä aina muutenkin vähän jännää, koska pikkuneiti on melkosen huono nukkumaan päikkäreitä ja koko ajan pitää olla sylissä. itseasiassa nytkin kirjoitan tätä vauva sylissä. (ja joo olen kokeillut kantoliinaa)
olen aina ollut jouluihminen ja alkanut fiilistelemään joulua viimeistään marraskuun puolessa välissä. nyt ei ole vaan jostain syystä lähtenyt käyntiin koko joulunodotus. en minä sitä lahjahässäkkää ajattele, vaan joulunsanomaa ja läheisten kanssa ajan viettämistä sekä jos jotain maallista pitää hehkuttaa niin jouluruuat.
sukulaislapsille ja kummitytölle koitin jotain lahjaa kehitellä tässä päivänä eräänä, mutta pikkuneidillepä iski kaupassa hiki, jonka seurauksena toinen huusi jälleen kerran selkä vääränä. on oikein hauskaa hengailla itkevän lapsen kanssa, kun ihmiset tuijottelevat epämääräisillä "miks toi äiti ei tee tolle kiljuvalle kakaralle mitään"-ilmeillä. mukaan mahtuu myös "en tee ikinä lapsia, jos ne on tollasia"-ilmeitä sekä "onkohan tolle annettu koko päivänä mitään ruokaa"-ilmeitä. enhän minä tietenkään koittanut mitään tehdä, sehän on kivaa kun vauva karjuu, niin että omatkin korvat on lukossa, eikä missään vaiheessa tullut mieleen antaa ruokaa tai koittaa nukuttaa, ehei, ja varsinkin suunnittelin tunkevani vauvan seuraavan lapsettoman ihmisen ostoskärryyn, jotta pääsisi hänkin nauttimaan lapsenhoidosta. huoh.
ainoa ratkaisu kuvatussa tilanteeseen on tirauttaa hyllyjen välissä pari kyyneltä ja haukkua hetki itseään, omia lapsenpukemistaitojaan sekä kaikkia maailman ihmisiä. tämän jälkeen onkin paras poistua kaupasta vähin äänin, edes hieman sen näköisenä, että oikeesti minä yritän koko ajan saada tätä lasta rauhoittumaan. kotona kaikki onkin jo muisto vain. voin sanoa, että ei tule ainakaan kaupoilla turhan päiten pyörittyä, vaan ne pakolliset asiat hoidetaan aikamoista haipakkaa ja ruokakauppaan lähetetään isäntä yksinään, jos mahdollista.
voihan kaikennäköistä ostaa netistä, mutta olen ehkä sen verran vanhanaikainen, että ei se nettishoppailu vain ole sama asia kuin itse kierrellä, vaikkei mitään edes ostaisikaan. varsinkin joulun alla on mukavaa, kun kaupassa soi joululaulut ja kaikkialla on koristeita. toisaalta se lisääntyvä krääsän ja kertakäyttöisyyden määrä häiritsee. no onneksi ei joulun tulo ole kaupoista riipuvainen. koko ajan tässä vanhetaan ja viisaannutaan, joten ehkä joskus minäkin pääsen irti joulukaupoista ja alan ostella joululahjoja heinäkuussa. jos totta puhutaan, luultavasti minusta tulee niitä, jotka paniikissa jouluaattona käyvät taistelua kaupassa viimeisestä smetanapurkista muiden epätoivoisten viime hetken joulushoppailijoiden kanssa, joululahjat taitavat silloin jäädä seuraavaan jouluun tai sitä seuraavaan jouluun tai sitten jäävät ostamatta. että pahoittelut jo etukäteen lapset.
joulumusiikki nostaisi hieman joulutunnelmaa ja kynttelikkö ikkunalla näyttäisi hirmu kivalta. joulumusiikin kanssa kävi niin että kun poika on lähes neljä-vuotias, hän osaa jo näppärästi sammuttaa kaikenmaailman mamman mölytoosat tai huutaa päälle, että ei jaksa kuunnella tai huutaa päälle "äiti, äiti, mulla on asiaa!!!!" kynttelikkö taasen on meidän perheessä tuhoon tuomittu värkki. pari vuotta meni halpis-kyntteliköillä, joihin epätoivon vimmalla vaihdeltiin lamppuja, minkä kerettiin. sitten saatiinkin lahjaksi oikein kunnon hieno kynttelikkö, että ei tarvi aina pelata niidä halpisten kanssa, jotka kestävät max kaksi joulua. kynttelikkö on pysynyt kyllä ehjänä, mutta ai pahus sentään, muuntaja päätti tehdä päivistään lopun hajoamalla. uusia muuntajia toki saa kaupasta, mutta sitten vissiin pitäisi päästä sinne kauppaan asti, löytää muuntajat ja vielä muistaa millainen muuntaja pitäisi hankkia (jos on kirjoittanut tiedot paperille, on hyvä kotona vielä varmistaa, että kyseinen paperi on mukana). että näin.
joulukoristeet päätin tänä vuonna jättää minimiin, koska epäilen jaksamistani joulun jälkeen saada otettua koristeet pois. kaippa isäntäkin voisi koristeet keräillä, mutta niiden laittaminen ja poiskorjaaminen on ollut aina osa sitä omaa jouluhössöttämistäni. niin tunnistan kyllä jouluhössöttäjän itsessäni, ehkä jouduin myöntämään sen itselleni jo siinä vaiheessa kun jokusia vuosia sitten (joskus ala-asteella) ilmoitin tarkkaan omille vanhemmilleni, mitä joulupöydässä kuuluu olla ja kuka saa koristella kuusen ja milloin. hmm... toivon totisesti että omat lapseni eivät ole samanlaisia muutaman vuoden päästä. kuusen koristelu on tosiaan yksi paras juttu joulussa ja haaveilen jo meidän ikiomasta joulustamme, jonka vietämme keskenämme omassa kodissamme ja minä saan päättää kaikesta (tätä tuskin tulee koskaan tapahtumaan, ainakaan tuota viimeistä osaa, muut kyllä)! aika vissiin näyttää mitä tulevat joulut ja vuodet tuovatkaan tullessaan.
ihanaa on ollut seurata oman lapsen innostusta, toiveet joulupukille ja kerhossa opittujen joululaulujen kertaaminen kotona. ensimmäistä kertaa pikkumies oikeasti odottaa joulua ja muistelee, millaista viime jouluna oli. muistuu hyvin omakin lapsuus, kun odotus ja jännitys olivat sitä jotain. mutta ihanaa joka tapauksessa, että joulu tulee ja koska tänään on Lucian päivä, niin on laulettu sitten senkin kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti